Äidin huolto vauva-arjen keskellä

Kirjoitan tähän alkuun heti muistiin itselleni, että aina ei ole kamalaa. Välillä minä osaan nauttiakin jostain ja ajattelen positiivisesti asioista. Tänään on hyvä päivä, vaikka lenkillä sataa pyryttikin vaakatasossa ja viima vinhui pipon alle.

Tähän positiivisuuteen on siis syynä ulkoilu. Tänään päästiin pitkästä aikaa vaunulenkille pakkasten hieman hellitettyä ja johan teki terää. Muksukin iloitsi kun näki, että haalaria kiskotaan niskaan. Ja itsellä on mieli niin virkeä, että pää on pullollaan pelkkää hyvää mieltä ja positiivisia asioita. Lapsiki jäi nukkumaan, ilmeisesti sen kuuluisan raitisilmamyrkytyksen saaneena tyytyväisyyttään vielä kuistille. Sinne siis urhoollisesti nostan aina vaunukopan yli kuusikiloisen mötkäleen kera noin puolen tunnin lenkin päälle. 

Lenkillä tänään. Pakkasta -10astetta.
Lastentarvikekaupoissa myydään talvivaunusuojaa
törkeään riistohintaan. Leikkasin kankaasta palan ja pistin
pienen fleecetilkun luukulle suojaksi. Ajaa saman asian.

Aloittelin vaunulenkkien heittämisen varovasti joulukuun alussa, jolloin sektiosta tuli kuluneeksi viisi viikkoa. Saimme tuolloin etukäteen joululahjaksi Brion Happyt, jotka ovat aivan ihanat. Tarpeeksi kevyt runko, jotta saan sen itse siirrettyä kuistin portaat alas ja irrotettava vaunukoppa, joka on näppärä irrottaa rungosta ja siirtää sisälle lämpimään. 
Käyn tässä lähimaastossa aina n. 30min lenkin, joka on pääasiassa ylämäkeä. Keskityn työntämään vaunuja perslihaksilla, koska niitä ei tullut paljoakaa käytettyä raskauden viimeisellä kolmanneksella kipujen takia.. ja se myös näkyy :D

Vaunulenkillä joulun alla. (mikä tätä kuvaa vaivaa)
Tuollaisen kevyemmän vaunusuojan
olen raskinut ostaa. Ne on halvempia.

Lisäksi olen aloitellut salitreenailun. Varovasti tunnustellen. On yllättävää miten moni lihas on heikossa kunnossa raskauden ja sektion jäljiltä. Vatsalihaksissa on vielä n. 2cm erkauma, joten niitä en ole luonnollisestikaan voinut vielä treenata. Varasin itselleni myös PT-ajan, jotta saan vähän lisää vinkkiä sektion jälkeiseen liikuntaan ja tuohon vatsalihasasiaan. Raskauskiloja on jäljellä 4kg, jotka on tiukassa.. mutta lie tuolla jouluherkkujen syönnillä jotain osuutta asiaan. Kyllä uskoisin, että kesään mennessä ollaan jo entisissä mitoissa.

Kuusemme 2015
Bongaa kuusesta vaaleansininen
"Baby's first Christmas 2015" -pallo

Kävin huollattamassa itseäni hieronnassakin. Jännä, että kaikki mitä olen viimeaikoina tehnyt itseni eteen, on joululahjaksi saatuja. Kuntosalin vuosijäsenyyden sain mieheltäni joululahjaksi ja hierontalahjakortteja tuli ystävältä ja anopilta. Ihmiset selvästikin haluavat, että tämä kotiäiti pysyy kunnossa :) Kiva niin. Mutta joka kerta kun menen jonnekin, edes tunniksikin, niin poden pientä huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole kotona pojan kanssa. Onneksi se ajatus kestää vain hetken ja pystyn sitten nauttimaan omasta ajastani. Mutta pistää pohtimaan, että jos oman ajan ottaminen tuntuu äidinvaistoilla noin pahalta, niin kuinka moni jättää sen takia oman aikansa ottamatta ja istuu vain kotona lapsen kanssa? Mielestäni kuitenkin äidin huolto (kyllä, puhun ihmisestä, en autosta) ja rentoutuminen on todella tärkeää ja myös lapsen etu. Kun äiti voi hyvin, niin lapsikin voi hyvin. Kyllä sen on itsekin käytännössä jo huomannut.

Jouluttajan must-hankinta

Liikunnan lisäksi saan voimaa siitä, kun ajattelen tulevaisuutta. Se on mielessäni valoisa. Lapsi kasvaa ja oppii kokoajan uusia asioita. Vuoden päästä pakkasrajat ei meitä rajoita ja voidaan tehdä jo paljon enemmän asioita yhdessä. Ihanaa nähdä kun toinen oppii liikkumaan ja puhumaan. Välillä tosin mielikuvitukseni tekee tepposia ja kuvittelen, että lapseni osaa jo joillain tavuilla jokeltelemalla sanoja.. kun hän kutsuu minua/haluaa seurustella kuuluu ää-ää tai mamma ja yleensä kun hän itkee tissille, niin itkun seasta kuulee tavut nä-nä. ?? Tiedä häntä, onko lapsemme supernero ja puhuu pian vai olenko vain hyvä kuvittelemaan asioita ;)

Mahtavaa uutta vuotta kaikille ja tsemppiä uusiin ja vanhoihin kuvioihin <3
Tästä tulee vielä hyvä vuosi!

PS.
Pienokaiseemme liittyviä juttuja päivittelen instagramin puolelle häshtägillä basistinpoika. Tänne blogin puolelle tulen kirjoittelemaan aina kun jotain mieleen juolahtaa ja aikaa sille liikenee.