Kuinka juhlat saatiin pystyyn

Oli aika erikoista, jo vuoden naimisissa olleena kävellä vielä uudelleen alttarille. Saimme avioliitollemme siunauksen ja juhlimme häitämme vielä kerran suvun ja läheisimpien ystävien kanssa. Saimme siunauksen molempien rippikirkossa, pappina toimi kummisetäni. Kuten pappi puheessaan mainitsikin, on kotisatama tärkeä, vaikka maailmaa kiertäisikin. Näin juuri. Kaukana maailman melskeessä saimme toisemme, sanoimme "I do", mutta rakkaassa kotisatamassa saimme vielä siunauksen ja lausuimme suomalaisen sanan "tahdon". Tahdomme edelleen. Avioliitossamme, jonka olemme solmineet. Erityisen tästä tilaisuudesta teki se, että siunausta vastaanottamassa alttarilla meitä oli yhteensä kolme. Näin kaikkein tärkeinkin sai osallistua tämän liiton ja perheen siunaamiseen.

Juhlapaikka ulkoa.

Juhlajärjestelyt aloitettiin jo vuosi ennen h-hetkeä. Anoppi oli isona apuna, sillä asuu juhlapaikkakunnalla, Kuhmossa, josta molemmat olemme kotoisin. Aina siellä vieraillessamme kävimme varaamallamme juhlapaikalla sopimassa asioita ja katselemassa kuinka asiat voidaan käytännössä toteuttaa. Anopin kanssa selattiin nettiä ja tehtiin suunnitelmia koristuksen, ruuan, ohjelman yms. suhteen. Kaikesta kysyttiin aina mieheltäkin mielipide. Kolmelleen me saimmekin aika hyvän paketin kasaan, joka vaati tunteja ja hermoja. Eurojakin meni kohtuullinen kokoinen summa.

Pöytäjärjestyksen pohdintaa.

Mies vastasi lähinnä musapuolesta ja lavatekniikasta. Minulle jäi koristeiden hommaaminen ja aikataulutus. Anoppi huseerasi kampaamon, kakkutilauksen, kukkakaupan, hääauton, majoituksen ym. asioiden kanssa. Minulla oli kuitenkin suurin vastuu, että kaikki tulee hoidettua ja tapahtuu ajoissa. Niinpä jo heinäkuun puoleen väliin mennessä kaikki oli kasassa, ohjelma laadittu ja asianomaiset henkilöt tiesivät mitä tapahtuu ja mitä pitää tehdä milloinkin. Aika tehokasta, noin niinkun raskauden ja vuorotyön ohella. Mutta oli se rankkaakin.

Kutsut tehtiin pääasiassa itse. Painatettiin helmiäiskartonkiin teksti vain valmiiksi. Itse taiteltiin ja askarreltiin loppuun. Jumaliste mikä homma siinäkin. Lisäksi askarreltiin paikkakortit, vieraslahjat, huiskuttimet (wedding wands), maalattiin Ikean tolsby-kehykset ja haettiin metsästä pöytäkoristeisiin kelottuneita puunoksia. Epätoivo oli iskeä, mutta onneksi toinen kaasoista oli pari päivää puhdeapuna ja homma saatiin hyvälle mallille.

Häähuisku

Kutsutkin ehtivät lähteä postiin ennen kuin minulla oli hajuakaan mistä saan muuttuvalle vartalolleni sopivan hääpuvun. Kokovalkoisen ja pitkän kun kuitenkin halusin. Selasin nettiä.. raskaushääpuvut on niin rumia telttoja! Selasin hääpukusivustoja ja lehtiä. Lopulta piirsin ajatukeni puvusta paperille ja otin yhteyttä ompelijaan. Ilman taitavaa Johanna Paatolaa en olisi saanut pukua, johon olen tyytyväinen. Merenneitomallinen, vatsaa korostava ja myötäilevä, sydän pääntiellä oleva. Vatsan muoto haettiin pukuun ja selkään tuli vielä nyöritys, jolla pystyi säätelemään istuvuutta. 

Hääpuvun pitsikangas

Sitten piti harjoitella häätanssi. Yhteistä aikaa koreografin, mieheni serkun vaimon kanssa ei tahtonut löytyä, joten homma jäi aika viime tippaan. Opimme tanssin kuitenkin miltei yhdessä päivässä. Harjoittelimme vielä muutaman kerran keskenämme ja kertasimme juhlapaikalla. Häätanssin musiikkina oli lyhennelty versio Alice Cooperin I am made of you-kappaleesta.

Harmi kun sain nämä budjettivinkit hääjuhlaan vasta bileiden jälkeen..

Vitsinä on tuumattu, että eiköhän juhlita vielä kolmannen kerran ensi kesänä :D joo ei todellakaan! Olen onnellinen, että tämä häähömpötys on nyt vihdoin ohi!

POD ja sen hoito

Kirjoittelin viime syksynä minua hurjasti kiusanneesta perioraalidermatiitistä, eli suunympärysihottumasta. Teksti on kovasti suosittu edelleen ja luetuin juttuni, joten ajattelin kirjoittaa asiasta lisää.

LÄÄKKEET:
Päädyin ratkaisuun olla käyttämättä lääkkeitä ihottuman hoidossa. Lueskelin paljon tarinoita netistä, joissa antibiootit olivat kyllä tehonneet nopeastikin, mutta ihottuma oli palannut pian takaisin kuurin loputtua. Lisäksi kyseiset lääkkeet ovat niin tujuja, ettei niitä voi käyttää raskauden tai imetyksen aikana, joten raskautta toivovana tällainen vaihtoehto ei tullut kysymykseenkään.

OMENAVIINIETIKKA:
Hoidin ihottumaani sekä sisäisesti että ulkoisesti omenaviinietiikalla (sisäisesti vain pari kertaa, hyi yök!). Ulkoisesti omenaviinietikkaa käytin siten, että laitoin sitä aivan pienen lorauksen pumpuliin, jolla sitten taputtelin ihottumaa varovasti. Etikasta nousee voimakkaita höyryjä, joten ihottuman puoleinen silmä on hyvä pitää kiinni. Etikka kirveli, mutta sai aikaan sen, että tulehdus näytti laantuvan ihottumassa ja iho alkoi työntää ulos valkoisena luiruna mönjää.. bakteereja? Alkuun puhdistin etikalla useammin, ehkä noin viisi kertaa päivässä. Pahimpien bakteerimönjien tultua ulos vähensin tahtia. 

MARSEILLESAIPPUA, SINKKIVOIDE JA MERISUOLA:
Pesin ihottumaa pari kertaa päivässä marseillesaippualla ja jätin kaikki voiteet ja meikit laittamatta kyseiselle alueelle. Ainut voide mitä käytin oli aikaisemmassakin tekstissäni mainitsemani sinkkivoide. Levitin sitä paksusti ihottuma-alueelle yön ajaksi. Toisinaan tein kasvohoidon merisuolalla. Eli simppelisti merisuolaa ja vettä, ihottuman päälle hetkeksi vaikuttamaan ja huolellinen pesu. 
Kokeilin myös Aloe vera-voidetta.. turha ostos.

MEIKKAUS:
Jos ihottuma oli pakko saada piiloon, niin meikkasin sen vain kevyesti hengittävällä mineraalimeikillä. Ihottuman aikana käytössäni oli Lorealin mineraalipuuteri. Myöhemmin hommasin sinkkiäkin sisältävän FLOW meikkipuuterin (iso peukku tälle). 

RUOKA:
Sisäisen puolen hoitona keskityin tarkemmin ruokavalioon. Huomasin, että sokerien ja viljojen vähentäminen helpotti. Myös alkoholin vähentäminen ja tarkempi huomiointi veden riittävään juontiin olivat varmasti apuna ihottuman kukistamisessa. 

MUUTA:
Stressillä oli varmasti vaikutusta myös ihottumaani. Pahimman työtilanteestani aiheutuneen stressin laannuttua ihokin alkoi voimaan paremmin. Lisäksi epäilen ihoni olleen niin huonona johtuen sisäilman aiheuttamasta altistumisesta. Syksyllä jouduin jäämään sisäilmamyrkkyjen ja niille vakavan altistumisen takia pois töistä, jonka jälkeen ihottuma levisi käsiin. Toki ihottumaani voi olla monta syytä, mutta luulen sen osittain ainakin johtuneen siitä, että iho työnsi itsestään ulos kehooni kertyneitä sisäilmamyrkkyjä.  

IHO NYT:
Vältän edelleen kosmetiikkaa. Käytän vain mineraalimeikkipohjaa. Ihoni ärtyy vielä tänäkin päivänä helposti paksusta meikistä, joten meikkivoiteet olen joutunut jättämään kokonaan pois. Huolehdin ihon puhtaudesta luonnonkosmetiikan ja herkälle iholle tarkoitettujen tuotteiden avulla. Jos ihoni osoittaa punoittumisen merkkejä, käytän siihen sinkkivoidetta tai pihkavoidetta. Pihkavoide on uusi lempparini, se auttaa aivan kaikkeen... itikanpuremiin, haavojen paranemiseen, ihottumaan, kutinaan, kovettumiin.. siis kaikkeen! Pihkavoidetta saa mm. luontaistuotekaupoista, mutta omani on sukulaisen itse tekemää. 

Toivottavasti tästä on apua muille PODin kanssa kamppaileville. 

Blogitauko ohi?

Olen vietellyt tässä ihan huomaamatta miltei puolen vuoden blogitauon. Olisikohan se nyt vihdoin ohi? 
Syitä taukoiluun on monia, joista pari selvinnee tästä kuvasta:

1.8.2015

Näiden kahden isomman "projektin" ohella aikaani ja tekemisiäni on rajoittanut työ. Olin onnekas saadessani kokeilla reilun puolen vuoden ajan vuorotyöläisen elämää. 
Mutta nyt työ- ja häähommat ovat takana ja edessä odottaa aivan uudenlainen arki. Tässä odotuksen lomassa olisi jälleen hyvää aikaa muistella, miten tämä bloggaaminen oikein toimikaan.