keskiviikko 24. joulukuuta 2014

24.12.2014


lauantai 20. joulukuuta 2014

The Wedding Day

Aamu alkaa rauhallisella ja runsaalla aamiaisella. Ensimmäistä kertaa on munia aamupalalla reissullamme ja muutenkin on hieman aikaisempia paikkoja ruhtinaallisempi tarjonta aamiaispöydässä. Hieman pistää ahdistamaan uutiset, joissa kerrotaan Ukrainassa alas pommitetusta matkustajakoneesta. Samalla jännitys tulevista päivän tapahtumista kasvaa.

Yritämme lähteä kävellen käymään vähän nurkilla katselemassa Vegasia, vaikka se onkin niin nähty. Muutaman korttelin jälkeen on pakko palata takaisin hotellille, koska on vain yksinkertaisesti niin kuuma, ettei pysty kävelemään missään. Päivän lämpötila oli 46astetta.

Hieman lekottelua altaalla varjoisassa paikassa riittänee. Jännittää jo. Otetaan yksi olut puokkiin.. ei maistu. Sitten huoneeseen tälläytymään. Mies hakee intialaista lähiravintolasta. Syönnin päälle onkin jo parempi fiilis ja lasi punkkua maistuu hyvin meikkailun ja käherryksen lomassa. Sitten kolttua päälle ja parit epäonnistuneet valokuvat vastavaloon :D
Hermostunutta käyskentelyä huoneessa. Päätämme lähteä aulaan odottelemaan limusiinia.

Aulassa muistin, että kuskihan lupasi soittaa meille kun on tulossa. Päätän mennä takaisin huoneeseen odottelemaan. Ovella kuulen, että puhelin soi.. ovikortti ei toimi. Paniikki. En saa huoneen ovea auki ja puhelinkin lakkaa soimasta. 

Menen paniikissa aulaan selittämään tilannetta, jossa ystävällinen poitsu ottaa asian hoitaakseen. Hän soittaa kappelille ja ilmoittaa, että olemme aulassa odottamassa ja kuski voi tulla. Samalla hän lataa ovikortin uudelleen, se kun oli varmaan ollut taas liian lähellä pankkikortteja tai puhelinta ja vetänyt magneettinauhan koodaukset pyllylleen.

Sitten se limusiini lipuukin jo pihaan. Matka kappelille tuntuu kestävän ikuisuuden. On ihana katsella ikkunasta Vegasin kuuluisia maamerkkejä ja rupatella välillä kuskin kanssa niitä näitä. On ollut kuulema niin kuuma päivä, että ihmisiä on pyörtyillyt kaduilla. On jopa vegasilaisille liian kuumaa.

Kappelille päästyämme saan kimpun kouraan, kaava käydään läpi, otetaan parit kuvat ja sitten webbikamera päälle ja tii ti di diii, tii ti di diii.. Ja se oli sillä selvä, hyvin meni. Mokasimme joitain juttuja, mutta ne ei näyttänyt videolle ollenkaan niin pahalle miltä tuntui :D Ja homman jälkeen oli jo helppo vähän vitsaillakin.




Kuski palautti meidät hotellille ja suuntasimmekin pian autolla kaupunki alueen ulkopuolelle ottamaan kaukolaukasimen avulla muutamia hääkuvia.




Illalla kävimme ruokailemassa pitkän kaavan mukaan Bahama Breeze -ravintolassa. Hyvä palvelu ja parasta ruokaa koko reissulla. 
Ja drinksukin oli hyvä.



En enää naureskele kiinalaisille, jotka menevät naimisiin Muumimaailmassa.
Naimisiin on kiva mennä juuri siellä itselleen sopivassa paikassa ja omalla tyylillä!

perjantai 19. joulukuuta 2014

Kaikkein kauhein: Hoover Dam

Kirjoittelinkin jo keväällä kauhistellen tätä siltaa ja paikkaa, jossa joudun käymään matkallani Route 66:ltä Las Vegasiin. *klik*


Hoover Dam
Tällainen koetinkivi oli matkalleni asetettu, josta minun tuli selvitä päästäkseni naimisiin :D Mutta vähänpä tiesin, todellinen koetinkivi taisikin olla paikalla vallitseva kuumuus paahteisena heinäkuun päivänä. Puhumattakaan hääpäivänä kokemastani jännityksestä. Sillan ylityskin jännitti aivan kamalasti ja pulssi oli koholla ja kädet tärisi. Olin jo vähällä pyytää pysähtymään, jotta voisin tirpasta lähes kiehuvan kuuman punkun peräkontista ennen siltaa. Mutta yli mentiin että heilahti, eikä sieltä edes nähnyt kuinka korkealla ollaan, koska betonikaiteet olivat korkeat ja hyvänä näköesteenä. Viuh!

Uskomatonta, että edelleen jännitin korkeaa paikkaa ja siltaa, vaikka olin jo selvinnyt Willis Towerista ja sen hissistä sekä katsellut alas miltei kahden kilometrin korkeudesta Grand Canyonin laidalla. Voisin ehkä kuitenkin todeta, että loppujen lopuksi korkeanpaikankammoni hälveni reissussa hieman. Mieheni muistikin kehua minua joka välissä ja muistutteli miten hurjissa paikoissa olin jo käynyt ja niistä selvinnyt ^^

Hoover Damin padolla käpsytellessä koin jotai aivan uskomatonta kuumuutta, jota en ole aikaisemmin kokenut. Ilma pääasiassa seisoi, lämmintä oli yli 42astetta ja välillä kun tuulahti, niin se oli lähinnä kuin joku olisi heittänyt löylyä! Niin sinne piti vaan vaalea nahkaisen turistin mennä aurinkorasvoineen kuvia räpsimään.


Ei ollut ehkä ihan järkevin veto. Nahka punotti aika nätisti tuon jälkeen ja rintakehä oli täynnä aurinkoihottumaa ja seuraavana päivänä olisi hääpäivä :D Hyvä me ja hyvä meidän joukkue!



No mutta siitäkin selvittiin. Vegasiin päästiin, naimaluvat saatiin, kappelilla käytiin tekemässä varaukset ja hotellikin löytyi vaivatta. 

Häähotellimme aula, Fortune Hotel

Väsynyt jännittäjä on ansainnut drinksun selvittyään
Las Vegasin Hard Rock Cafelle
Tällaisenkin näin Vegasissa steppaillessani. Muistutus siitä, että Amerikassa kaikki on suurta. Tämä ei kuitenkaan ollut hääpirssimme.


Se oli viimeinen päiväni neitinä :) Seuraavana päivänä kävi näin. <3

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Uriah Heep

Perjantaina 12.12. järjestettiin Jyväskylän Paviljongilla Rockin Christmas tapahtuma. Lähdin  tapahtumaan Radio Cityn lipuilla, jotka satuin voittamaan. Uskomatonta! Mies oli ostanut hetkeä aikaisemmin meille liput, mutta onneksi ne saatiin menemään ystäville. 

Radion kautta saimme Guest-passit ja pääsimme tapaamaan myös bändiä. Jännitti todella kovasti, mutta homma meni hienosti. Bändin jäsenet olivat kaikki erittäin ystävällisiä ja juttelivat mukavia. Bernie, laulaja oli valloittavan energinen, vaikka oli matkustanut juuri 14 tuntia Saksasta. Bändin uusin tulokas, Davey "Diablo" Rimmer oli ihanan rauhallinen ja mukava, hänen kanssaan jutustelinkin kaikkein pisimmät pätkät. Samalla mieheni kävi jututtamassa kosketinsoittajaa, jolta hän uteli yksityiskohtia biisien teosta. Juttelu oli niin mukavaa, että kaiken sen keskellä unohtui ottaa yhteiskuvia. :D No, kokemuksesta saimme mukaamme kuitenkin nimmareita levyn kanteen ja loistavat sielun selfiet.


Uusimmalla Uriah Heepin levyllä, Outsiderilla on mielestäni kivasti bassoja, kiitos kuulunee tästä Rimmerille. Pidän basson soundeista eniten kaikista soittimista. Bassot tuolla levyllä ovat kuitenkin bändin henkeen sopivia, hienostuneita "pappa"-soundeja, kuten sanoin leikkisästi kuullessani uutta levyä ekan kerran. Sopii bändille, onhan se kuitenkin perustettu jo 1969. 

Keikka oli loistava sekoitus uutta ja vanhaa. Parhaimmat väristykset tuli uuden biisin The Law ja vanhan Lady in Black vedoista. Sen sijaan Gypsy ei herätä minussa suurempia tunteita.. 

Kokonaisuudessaan perjantai oli voimauttava ja rentouttava. Mukava kokemus ja ihania asioita sain taas kerättyä elämän muistojen pakkiin. 

Tässä vielä tuore koko bändin haastattelu, jos jotakuta kiinnostaa:



"Good things come to those who wait.." Uriah Heep - One Minute

torstai 11. joulukuuta 2014

Ansku sydän villasukat

Tässä aamutuimaan koleassa torpassa takkaa lämmitellessä tuli mieleen kertoa kuinka paljon rakastan villasukkia. Villasukat lämmittävät mieltä ja jalkoja. Joku on ne omin pikkukätösin tehnyt juuri minulle, itse kun en osaa niitä tehdä. Unikaan ei tule kunnolla ilman villasukkia, oli keli sitten millainen tahansa. 
Ulkomaanmatkoille lähtiessä yksi tärkeimmistä varusteistani on villasukat ja HelloKitty-fleecehousut. Nämä ovat lyömätön pari joita ilman ei yksinkertaisesti tule toimeen. Olen saanut ehkä hieman kuulla ystäviltäni tämän asuyhdistelmän käytöstä. 
Kotoillessa minulla on miltei aina HelloKittyt ja villasukat. Eräänä päivänä tosin laitoin vaihtelun vuoksi harmaat collarit ja jopa sain kummaksuvia kommentteja mieheltäni tyyliin: "Täh? Ootpa harmaissa. Onko kaikki HelloKittyt yhtäaikaa pesussa?"

Tässäpä muutamia hotellihuonekuvia matkoilta vuosien varrelta. 
Bongaa HelloKittyt ja villasukat :D


Lanzarote 1/2011
Barcelona 4/2012
Lontoo 11/2013
Pikkujoulut villasukissa jo heinäkuussa, 
minähän en villasukistani tai joulumielestäni luovu!
Seligman, Arizona 7/2014

Kesän 2014 Amerikan matkan villasukka-videoinnit:


Ansku <3 villasukat, mutta pukin ei tarvitse tuoda uusia, niitä on tämän hetkisiin tarpeisiin aivan riittävästi kaapissa. Mutta HelloKittyt alkaa vedellä viimeisiään ;)

lauantai 6. joulukuuta 2014

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Eilen juhlistimme itsenäisyyspäivää etukäteen sukulaisten kesken pitämällä meillä pienimuotoinen juhlapäivällinen.



Tänään vedettiin lippu juhlallisesti salkoon vaakarännän sataessa päin näköä. Illalla täytynee varmaan käydä ihastelemassa valaistuja Harjun portaita. Ja toki aion kurkata onko Satu Taiveahon mekko jälleen kaikkein kaunein, kuten monena vuonna aikaisemminkin. Ihastelin niitä vuosi sitten täällä.


Meidän itsenäisyyskuusi :)

Itsenäisyyspäivän kunniaksi oli ilmestynyt myös uusi maakuntalaulu videoineen, jossa esitellään mahtavaa synnyinseutuani, Kainuuta. On se vaan niin nätti.


Tämän myötä, hyvää itsenäisyyspäivää ja leppoisaa joulun odotusta.