Uusi työni

Nyt kun pahimmasta alkujärkytyksestä alkaa olla toipunut, niin voin vihdoin kirjoitella tännekin pientä tarinaa tästä uudesta elämästäni. Tiedän jo nyt, että tämän kirjoittaminen tulee keskeytymään sen kymmenen kertaa ja ehkä jouluun mennessä saan tämän julkaistua, mutta aloitetaan.

Reilu kuukausi sitten homma käynnistyi hiljalleen voimistuvilla ja säännöllistyvillä supistuksilla.. 
no joo.. en jaksa kirjoittaa mitään synnytystarinaa. Sanon vain sen, että se oli kova kokemus. Tein lasta kotona 12h jonka jälkeen vielä synnytyssalissa 24h ja lopputulos oli kuitenkin keisarileikkaus. Autsista ja halleluja! Oli rankka paikka, mutta ihmeen kaupalla sitä ihminen (lue: nainen) selviää melkein mistä vain. 

Lopputulos oli kuitenkin tärkein. Se oli juuri se mitä mentiin hakemaan.

Poika
4040g 53cm

Nyt ollaan oltu kotona jo kuukausi, elämää harjoiteltu täällä ja niin vain on alkanut tähänkin tottumaan. Niin sisäiset kuin ulkoisetkin haavat parenee kyllä ajan kanssa.

Vauvan hoito on etsinyt kotona omia muotojaan. Rutiinit kehittyy ja rytmiäkin alkaa muodostua, hiljalleen, mutta kuitenkin. Tavarat ovat löytäneet alun hapuilun jälkeen paikkansa ja homma toimii, niin hyvin kuin voi toimia. Jokainen päivä tosin on erilainen ja haasteitakin on ollut matkassa, suurimmat johtuen minun liikkumisen rajoituksista. Imetys ei ehkä ole mun juttu, mutta imetän, koska se on tärkeää lapselle. Tosin olen alkanut pohtimaan, jos pääasiassa pumppaisi maidon ja tarjoilisi pullosta. Katsotaan.

Olisi kyllä aivan mahtavaa, jos olisi olemassa esim. otsakuumemittarin tapainen laite, jolla voisi vauvan otsasta "mitata tilanteen" ja laitteen näyttöön ilmestyisi teksti, mikä vauvaa vaivaa. Kuten "kakka vaipassa, vaihda vaippa", "nälkä, anna maitoa n.100ml", "pierettää". Tuollainen laite helpottaisi tätä toisinaan salapoliisin työtä muistuttavaa hommaa huomattavasti.  

*ensimmäinen keskeytys*

Näiden oman toiminnan keskeytysten lomassa sitä on oppinut nauttimaan pienistä asioista. Kun pääsee käymään rauhassa suihkussa, se on kuin kylpyläloma. Tekee mieli kiljua ilosta, kun saa kynnet lakattua ja vieläpä kuivattuakin ilman keskeytystä. Syöminen rauhassa, ilman kiirettä on myös luksusta.

*keskeytys*

Niin.. kun äiti voi hyvin, niin lapsikin voi hyvin. Minulle se hyvinvointi on tällähetkellä siistit kynnet ja puhdas tukka. Ulkoilemaankin päästään varmaan piakoin, kun kuntoni alkaa sen jo pian sallia. 

*keskeytys*

Kissat ovat ottaneet uuden tulokkaan vastaan yllättävän hyvin. Nuorempi, Olga-neiti on varsinainen tukihenkilö. On ollut alusta asti joka tilanteessa mukana. Ei pakkaudu liian lähelle vauvaa, mutta haluaa selvästi hoitaa ja huolehtia. Eilen ensimmäistä kertaa kävi puskasemassa vauvaa varovasti. 

Yöunet meillä nukutaan suhteellisen rauhassa ja yllättävän pitkiäkin pätkiä. Pisin on alkuyön pätkä 3h putkeen..

*keskeytys*

Tämä päiväunille asettuminen onkin sitten sellainen taiteenlaji jota täällä ei vaan hallita.

Voi itku! Ei täällä vaan nukuta! Hajottaa!!!

*keskeytys*

Ja näin on ensimmäisestä keskeytyksestä lähtien saatu taas näppärästi tunti tehokasta päiväuniaikaa heitettyä kankkulan kaivoon.  No mutta. Eipä tässä varmaan sen suurempia ollutkaan. Lähden menettämään järkeni ja palataan asiaan, kun joskus tämä homma tasaantuu. Kuten ystäväni, jolla on myös pieni lapsi, soitellessaan eilen tuumasi, että nähdään sitten kun nämä ruuhkavuodet on ohi.

Lähden jatkamaan loputonta päiväunirumbaa..