Se on aikaa, jolloin tuleva äiti voi keskittyä keräämään voimia tulevaa varten. Voi huilata ja tehdä asioita omaan tahtiin, jos tekee ollenkaan. Pakko ei ole tehdä mitään. Mutta nimenomaan vain itseensä siinä ei keskitytä, vaan fokuksen on oltava suurimmaksi osaksi syntymättömässä lapsessa. Tämä lapsi ainakin on pitänyt huolen siitä, että hänet huomataan ja että tämä tuleva äiti ei varmasti rehki liikaa.
Mutta ne pienet asiat joita jaksan tehdä, pitävät mielen virkeänä.
Tulee olo, että minusta on vielä johonkin muuhunkin kuin kantamaan tätä mötkälettä ja kärsimään sen tuomista lukuisista vaivoista.
Pieni näpertely, jota jaksan tehdä, vie ajatukset hetkeksi pois tulevasta suuresta urheilusuorituksesta nimeltä synnytys.
Tämä kaikki tuo visuaalisuuden kautta hyvää mieltä ja lataa akkuja.
Tämän raskauden ja vauvahuuman keskellä olen edelleen minä ja minulla on vielä omiakin juttujani.
Lisäksi näiden pienten silmälle iloa tuovien asioiden ohella, teen päivittäin lenkin. Kyllä! Lenkkeilen ja olen aivan räjähtämispisteessä. Lenkkini kestää yllättävän kauan ja se saa minut joka kerta hengästymään.. lenkkeilen postilaatikolle ja takaisin :D
Kuten kuvista saatoit huomata, joulukortit on valmiit! Hurraa! Pitäisikö sitten tehdä laatikot valmiiksi pakkaseen? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro oma juttusi