Kyllä se on ihanaa kun saa välillä sitä omaa aikaa. Kävin vasta salilla ja saunassa aivan omassa autuudessani. Rauhassa ja yksin. Saunan lauteilla köllötellessä pohdin, kuinka kiitollinen olenkaan näistä pienistä hetkistä joita saan itselleni.
Päivät voivat nykyisin sisältää melkein mitä vain. Tapahtumia vauvan kanssa on laidasta laitaan ja tunteet niissä tilanteissa vaihtelevat myös. Huomasin kuitenkin, omassa rauhassani kun oli aikaa ajatella, että jokaisessa päivässä on jotain hyvää, jotain mistä pitäisi illan tullen osata olla onnellinen ja kiitollinen.
 |
| Tinan valamista uudelta vuodelta |
Tein siis päätöksen. Tästä eteenpäin vuoteni 2016 on positiivisuuden vuosi. Joka päivä mietin aina edes yhden asian, josta olen sinä päivänä kiitollinen. Jonkun pikku jutun, joka on tuottanut minulle iloa. Viime vuosi muutti kaiken. Pidin joitakin asioita elämässäni liiankin itsestäänselvyyksinä, kuten kykyä liikkua. Nyt olen kiitollinen jokaisesta pienestäkin lenkistä, jonka pääsen liikkumaan ulkona.
Olen saanut viimeaikoina kokea onnistumisen hetkiä, onnellisuutta ja kiitollisuutta mm. lapsen hymyistä, ystävän vierailusta, hyvistä yöunista, saunan lämmöstä, kissan läheisyydestä... jne. Pieniä positiivisia asioita, jotka antavat voimaa. Eikä vain kotiäidille, vaan ihan kelle tahansa muullekkin. Tällainen tapa pitäisi olla aivan jokaisella. Huonoja päiviä tulee kaikille joskus, mutta niidenkin päivien tapahtumissa on taatusti jotain hyvää, kolikolla on aina kääntöpuoli.
Oikeastaan tällainen tapa olisi pitänyt olla minulla aina. Ehkä en silloin olisi pitänyt tiettyjä asioita elämässäni niin itsestäänselvyyksinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro oma juttusi