Route66 Midpoint

Texasin aakeilla laakeilla pelloilla sijaitsee tien numero 66 keskipiste. Siellä piti toki pysähtyä ruokailemaan ja räpsimään turistikuvia. Matkaa takana 1139 mailia eli noin 1833 kilometriä.. + kaikki hortoilut ja kruisailut päälle ;)

Matka jatkui tuonne, kohti Los Angelesia.

PS. Ostin The Cars leffan omaksi, mutta se on edelleen katsomatta :D

Pala Texasia

Tällaisena synkkänä sunnuntai aamuna on kiva muistella kesän antia. Nyt palaan ajatuksissani Texasiin. Texas on ainoa osavaltio, jossa meidän aksentistamme heräsi paljon keskustelua ja myöhemmin selvinneestä suomalaisuudesta nousi suuri hämmästelyn aihe. Mukavimmat small talkit heitettiin juurikin Texasissa. 

Route 66 halkaisee vain hyvin pienen osa Texasin pohjoista kärkeä, osavaltiota olisi ollut tutkittavaksi vaikka kokonaiselle kolmelle viikolle, niin suuri se on. Vähintään joka toisella autoilijalla oli Dodge-merkkinen kiiltävä ja kromivanteinen suuri lava-auto.. olin taivaassa, sillä sellainen on oma unelmieni auto, mustana tietenkin.

Texasissa oli kuuma, mutta se kuumuus ei tuntunut lainkaan niin pahalta, kuin kosteassa Illinoisissa tai Missourissa. Kuumimmat oltavat oli Palo Duro Canjonilla, jota kutsutaan leikkisästi Texasin Grand Canjoniksi. Jos olisin käynyt Grand Canjonilla ensin, en olisi edes vaivautunut Palo Durolle.. sen verran laimea versio se oli. Mutta ennen Grand Canjonin näkemistä sekin tuntui jo valtavalta.

Amarillossa majoituimme Travelodge-nimisessä ketjumotellissa. Ketjulla on oma nallemaskotti, Sleepy. Pidin kovasti tuosta majoituspaikasta, ainut miinus oli, ettei siellä pystynyt pesemään pyykkiä. Kaikkein paras juttu Travelodgessa oli sen tarjoama ilmainen kuntosalin käyttömahdollisuus naapuri salilla.. joka oli mikäs muu kuin Ison Arskankin suosima Gold's Gym.

Kamalinta Texasissa oli ehdottomasti se "kuumin juttu", Cadillac Ranch. Joku päästään hieman pipi sai joskus idean kaivaa muutaman Cadillacin peltoon nokalleen ja siitä tuli hitti. Se on ainoa paikka, jossa saa luvallisesti spraymaalata. No siitäkös on turistit menneet sekaisin.. jokaisella (paitsi meillä) oli ainakin yksi maalipurkki ja piti suihkuttaa tyhjäksi.. ja jos ei jaksanut maalata autoja, jotka ovat aivan lahoamispisteessä niiden pinnalla olevan todella paksun maalikerroksen takia, niin sitten saattoi maalata vaikka jonkun onnettoman sinne unohtamaa kenkää tai vaikka ruohon typpäitä.. Ja mitä tapahtuikaan tyhjälle maalipurkille? No se heitettiin teitenkin pitkin peltoja! Purkkeja oli läjäpäin nakeltu sinne tänne. :O olin shokissa ja halusin pian pois.

Tämä on järkyttävää!

Jopa aikuisilla oli hullun kiilto silmissä ja maalipurkki kourassa.

Loppuun on pakko vielä kertoa vaikka tästä tuleekin kilometripostaus.. jo Chicagossa huomasin outoja kylttejä, jossa lehmät maalaa tekstiä "eat mor chikin". Amarillossa tämä selvisi, törmäsimme ostarilla useaan lehmään ja hämmästeltiin tätä, kunnes kuului radiosta mainos, että on joku ihmeen lehmäpäivä. Pitäisi pukeutua lehmäksi ja mennä jonnekkin ravintolaan, jotta saa jotain.. jne. Tämäkin selvisi meille, kun Panda expressin ja Chick-fil-A ketjun välillä hetken arvottuamme päädyimme ruokailemaan jälkimmäiseen. Lehmäpäivä oli nimittäin tuon pikaruokaketjun mainoskampanja. Ovella oli lehmäasuinen poika iloisesti tervehtimässä ja sisään lappoi mitä eriskummallisempia lehmäasu viritelmiä.. Vedimme kanamme nopeasti huiviin ja poistuimme vähin äänin tuon hullun myllyn keskeltä.

Yksi lehmä oli tosin ylitse muiden ja tästä pätkästä revittiin huumoria pitkään. Tämä on ehkä hieman nolo, mutta on ihan pakko jakaa :D tän myötä terkkuja kummipoikani äidille (ja hänen lapsilleen),  blogini uskolliselle lukijalle <3 

Ykkönen etenee

Jo kauan kauan sitten hain inspiraatiota vierashuoneen, alias ykkösen remonttiin. Siitä kirjoittelin täällä. Jotain on saatu nyt lopultakin aikaan. Pitkään huone on ollut suorastaan käyttökelvoton, eikä vieraitakaan ole ilennyt siellä majoittaa. Nyt huone alkaa olla ihan ok kuosissa. Paljon on toki vielä laitettavaa ja hienosäädettävää.

Tässä pieni kurkistus huoneen tunnelmaan:

Tähtiä, tähtiä, maalaisromantiikkaa, luonnonläheisiä värejä yms. Tähtityynyt olen tuunannut itse perus tyynyliinoista kangasvärillä painamalla ja tyynyjen alla toinen maalaamistani jakkaroista. Lisäksi huoneesta löytyy mummon vanha singeri ja heinäseivästikkaat. Metallirunkoinen sohvasänky, jonka maalaaminen on edessä. Se on tällä hetkellä musta. Kävin jo maalikaupassa hypistelemässä metallimaalipurkkia, mutten uskaltanut vielä ryhtyä tuumasta toimeen. Täytyy tehdä sotasuunnitelma sen suhteen ensin valmiiksi.

Olga fiilisteli romukasan keskellä singerin päällä huoneen uudistunutta ilmettä. Näkeepä neiti hyvin yläkerrasta kaikki pikkulinnutkin, kun on singeri jonka päältä tähystää. 

Jäämme jännityksellä odottamaan, saanko jo tänä vuonna mustan sohvasängyn maalattua :D

Joulusekoaminen

Aamukahviseuraksi löytyi tänään vanhat ja rakkaudella varjellut joululehdet. Niiden innoittamana kävin pientä kirpparikierrosta ja kaikkea kivaa tarttuikin mukaan, joista osasta aion tuunata joululahjaa jollekulle. 
Kotiin palatessa olin haljeta riemusta, kun postipoika oli tuonut laatikkoon uusimman joululehden <3 

Ja innostuimpa väsäämään juuri maalaamastani penkistä pienen sommitelman olohuoneeseen. Mukana myös yksi kirppislöydöistäni. Nyt molemmat penkit on saatu valmiiksi ja pääsee väkertelemään kaikkea muuta kymmentä idistä mitä tässä on tullut mieleen. 
Ja sen kyllä lupaan, että heti kun vaihtuu marraskuuksi, niin tuon marraskuusen sisälle, kuten viime vuonna :) Mieheni mukaan tämä jouluttaminen on harmittava sairaus, josta kärsin ja sille ei valitettavasti ole hoitokeinoa vielä keksitty. :D

Ja POD-päivitystä vielä perään:
Hyvin vaihtelevasti menee, välillä kutittaa ja kuumottaa enemmän, välillä vähemmän. Olen nyt päivittäin käyttänyt mineraalimeikkiä, olen myös saunonut. Kasvorasvoja en ole käyttänyt ihottuma-alueella ja puhdistan edelleen n. kerran päivässä omenaviinietikalla ja silloin tällöin pesen marseillesaippualla. Ostin Aloe Vera geeliäkin ihan turhan kalliilla, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Sinkkivoide on ollut tähän mennessä suurin pelastus kosmetiikan välttämisen ohella. Olen harkinnut gluteenitonta "kuuria"/kokeilua, josko viljatkin ovat osasyy tähän...? Selkeästi ainakin sokeripitoisilla ruuilla/juomilla on vaikutusta huonompaan.

Jouluttaminen jatkukoon, lämpimät ja glögintuoksuiset halaukset kaikille!

Väkerryksiä

Mulla on ollut viimeaikoina niin paljon huikeita idiksiä, että vuorokaudesta tuntuu aina loppuvan tunnit kesken, kun yrittää kaikki ne toteuttaa nyt ja heti. Kotikin alkaa olla sen näköinen, että idiksiä on lähdetty toteuttamaan kaikkia yhtäaikaa ja kaikki on vähä kesken :D Viimeisin valmiiksi saatu juttu on jakkaran maalaus.

 Tällainen se oli ja tuollainen siitä tuli. Toinen odottaa vielä maalaustaan.. tai siis loppuun maalaamista, se on osittain maalattuna tuolla nurkassa odottamassa. 

Tämän lisäksi on hukkatapetin askartelu joulutähdiksi, kranssiaskartelu ja jouluverhojen ompelu.. löysin nimittäin aivan ihanaa punatulkkukangasta. Ja kaikkea pientä kivaa sitä kokoajan virittelee päässään, mutta katsotaan nyt mille sitä alkaisi :)

Ja vielä POD-päivitys:
Olen hoitanut naamassani komeilevaa perioraalidermatiittia omenaviinietikalla ja sinkkivoiteella, napsinut vitamiineja, juonut runsaasti vettä sekä pessyt ihottuma kohtaa marseillesaippualla. Olen koettanut olla meikkaamatta sitä ja ihan lupaavan näköisesti on lähtenyt paranemaan. Tosin tässä yhtenä aamuna oli niin kuumottava ja tulehtuneen oloinen, että olin jo vähällä soittaa lääkäriin, mutta jätin väliin. Ei yhtään haluttaisi ottaa monen kuukauden lääkekuuria, jolla voi olla vaikka mitä sivuvaikutuksia. 
Tänään oli pakko hetkeksi meikata ihottuma piiloon, kun kävin kaverin kanssa kaupungilla. Mineraalimeikki toimi hyvin tuossa, ei kiristellyt eikä alkanut kuumottaa. Lisäksi vielä ostin Aloe Vera voidetta luontaistuotekaupasta. Ja näillä kaikilla konsteilla olen päättänyt, että ensi viikolla minulla ei ole ihottumaa :)


Tällaista tänään.
Huomenna voisi olla deitti-ilta miehen kanssa leffareissun merkeissä <3

POD asiaa

Tämä on todellakin mun tunnelma, joka kerta kun katson peiliin.. 
Onko musta tullu rupisammakko? Koska tältä tämä kuontalo nyt näyttää:

Eikä siinä mitään että näyttää kamalalle, mutta kun on kaiken kukkuraksi kipeäkin!

Olen tutkinut nettiä, kysellyt tuttavilta ja jututtanut apteekin tätiä ja kosmetologia. Näiden kaikkien tuloksena on päädytty hoitamaan tuota perioraalidermatiittina. Ensioireiden ilmetessä menin sohimaan naamaani kortisonivoidetta, joka oli iso virhe. Siitähän tuo tuttavallisesti kutsuttu suunympärysihottuma innostui ja yltyi. Sitten apteekin kosmetologi suositteli Bepanthenin Anti-exemiä ja tämä oli taas huono juttu. Se auttoi yhden päivän ja piti kutinaa ja kuumotusta poissa, kunnes homma taas levisi käsiin.

Nyt toisen apteekin tätsky katsoi leukaani ja tuumasi, että tuo on tyypillinen perioraalidermatiitti (blogimaailmassa ja keskustelupalstoilla olen nähnyt tätä lyhennettävän PODina). Apteekista lähti tällä kertaa mukaan sinkkivoidetta. Lisäksi ostin marseillesaippuaa, jolla jossain sivustolla suositeltiin tuollaista naamaa pestävän. Joku oli myös kokeillut omenaviinietikkaa, joten hommasin sitäkin. Lääkäriltä täytyy varmaan hakea kuitenkin vielä antibioottikuuri, vaikka haluaisin viimeiseen asti välttää lääkkeitä.

Asiaan tarkemmin perehtyessäni olen huomannut, että tämä taitaa olla aika yleinen nykyään, sillä mm. Pupulandia-blogin Jenni ja IS-bloggaaja Ida Jokikunnas ovat kirjoittaneet saman vaivan kanssa taistelusta. Joku yhteys tähän ihottumaan ilmeisesti on e-pillereillä ja niiden lopettamisella ja joillain tietyillä kosmetiikkatuotteiden ainesosilla. Vaikea sanoa mistä tuo nyt tuli, mutta mielessä on kieltämättä käynyt luonnonkosmetiikkaan tarkemmin perehtyminen. 

Mutta, katsotaan miten tämä nyt lähtee paranemaan. Siihen saakka painan punaisen, kutisevan ja kuumottavan leukani rintaan ja lähden kohti seuraavaa vastoinkäymistä.

Päivitys syksyltä 2015:
Lue kuinka sain POD-oireeni kuriin kirjoituksestani POD ja sen hoito

Sadepäivä

Neitokaiset (kissaystäväni) päättivät herättää minut tänään turhan aikaisin. Ei tällaiseen sadepäivään olisi tarvinnut herätä ennen kahdeksaa. Mutta, oli ihana polttaa kynttilöitä aamukahvipöydässä ja fiilistellä aamua lueskellen vanhaa Gloriankoti joulunumeroa. Olenhan muistanut mainita, että olen kova jouluttaja ja ryhdyn miehen mukaan odottamaan joulua heti juhannukselta. :D

Pihalla olisi paljon tekemistä, mutta eipä sinne viitsi sateen vuoksi lähteä huhkimaan. 
Pari päivää sitten väsäilin pihalle calluna-asetelmia.

Laitoin tästä kuvan instagramiinkin ja selailin samalla muiden #calluna ja #asetelma kuvia. Muiden tekeleistä ja kuvista saa aina mukavasti inspiraatiota omiinkin touhuihin. Tämän päivän projektiksi taitaa sateen vuoksi valikoitua sisälle luonnonmateriaaliasetelman teko. Kelottunut risu tuossa jo odottaakin uutta elämäänsä. 

Mukavaa ja rentoa lauantain jatkoa :)

Tyhjää

Tulsa ja Oklahoma city.. en saanut noista paikoista oikein mitään irti. Kolkkoja kyliä. Ainut mikä herätti tunteita, oli Oklahoma City National Memorial, eli pommitus muistomerkki. Noissa Oklahoman osavaltioiden kaupungeissa on käynyt juuri kuten pelkään Suomessakin vielä käyvän: kaupungit ovat autioituneita, vain bisneksen pyöritykseen tarkoitettuja keskuksia ja ihmiset liikkuvat autoillaan ilmaisten parkkipaikkojen ja liikekeskittymien perässä kaupungin laitamilla. Oklahoma Citystä ei löytynyt edes avoinna olevaa kahvilaa :O

Oklahoma City National Memorial oli kyllä pysäyttävä paikka. Hyvin surullinen juttu tuo rakennuksen pommi-isku, joka tapahtui vuonna 1995. Alueella sai kierrellä vapaasti ja tarjolla olisi ollut myös kuulokkeet joista olisi voinut kuunnella opastettua kierrosta. Muistomerkin yhteydessä oli myös museo. 

Nurmikentällä, jossa on muistomerkiksi tuoleja, oli rakennus. Nuo 168 tuolia kuvastavat pommi-iskussa kuolleita henkilöitä. Ne ovat riveissä kuvastaen rakennuksen kerroksia. Ensimmäisessä rivissi on ensimmäisessä kerroksessa kuolleiden tuolit jne. Pienemmät tuolit kuvastavat lapsia, toisessa kerroksessa oli päiväkoti. Pimeän tullen tuoleihin syttyy näyttävä valo.

Vesialueen kohdalla kulki ennen tie. Veden molemmissa päissä on suuret mustat portit, joissa on kellonajat 9.01 ja 9.03. Pommi räjähti klo 9.02. Kellonajat kuvastavat sitä, kuinka klo 9.01 kaikki oli vielä hyvin jo klo 9.03 kaikki oli muuttunut.

Muistoalueen ulkopuolella, tien laidassa kulkee verkkoaitaa, johon ihmiset ovat tuoneet iskussa kuolleiden muistolle erilaisia esineitä, viestejä ja valokuvia.

Lisäksi alueella oli suuri puu, joka säilyi pommi-iskussa. Tuota puuta kutsutaan nimellä "survivor tree"

Yritän pelastaa nahkaani paahtavalta kuumuudelta
survivor treen viilentävässä varjossa.

Tässä pieni videopätkä tuolta alueelta ja keskusta alueen parkkimaksamisen iloja :D

Onko näissä videojutuissa mitään järkeä..? Kannattaako tätä tarinaa kertoa videon avulla elävöittäen?

Ansku goes America

Hassua, sillä kuuskutoselle lähtiessä tuumailtiin dokumentin teosta, että mitä kaikkea se vaatisi.. Kuvattiin toki aivan mahtavaa dokumenttimateriaalia omaan käyttöön yli 8h. Vähintäänkin saman verran vieläkin laadukkaampaa materiaalia on tullut näköjään muiltakin suomalaisilta ihan telekkarriin asti, kun Ville Haapasalo päätti lähteä lännen valloitus reissulle :)

Mielenkiinnolla olen seurannut Haapasalo goes America -ohjelmaa ja haikaillut tuttujen maisemien vilistessä televisiossa. Vilahteleepa ohjelmassa jopa tuttuja ihmisiä, ainakin mainoksen perusteella Ville käy jututtamassa jossain jaksossa ihastuttavaa papparaista, jota kävimme tapaamassa mekin.

Tämä hauska vanha mies asuu 9 asukkaan kylässä ja tykkäsi jutella niitä näitä vierailleen. Tarjosipa hän meille limsatkin jääkaapistaan. Miehen piha oli pullollaan kaikkea katseltavaa, vanhoista autoista bensakanistereihin.

Suuri haikeus ja kaukokaipuu iskee aina katsellessa kuvia ja videoita reissun päältä ja tuo Villen dokumenttisarja vain lisää tuskaani :D Haapasalo kävi näemmä reissun keväällä, joka oli varmastikin järkevämpää säätilojen suhteen. St. Louisissa näkyi olevan ihmisillä takkejakin päällä, mikä ei tullut kuuloonkaan meidän siellä ollessa, jolloin trooppisen kuumuuden takia olisi halunnut heittää nekin vähät pois mitä oli päälleen saanut.

St. Louis oli muuten itsessään mukava, n. Tampereen kokoinen kaupunki. Nähtävyys, Eero Saarisen suunnittelema Gateway Arch, eli lännen portti oli näkemisen arvoinen. Ylös en suostunut ahtaanpaikan- JA korkeanpaikankammoisena lähtemään, mutta portin alla oli mukava visitor center museoineen ja puoteineen. Myös puistot olivat valloittavan kauniita.

Mietiskelin tuossa, jos rohkaistuisin jakamaan enemmän reissutarinoita myös pienten videoiden muodossa. ;) tekisin siis hyvin, hyvin pienimuotoista kerrontaa Ansku goes America -tyyliin.

Katsellaan! <3

What would desperate housewife do?

Niin.. "kotirouvana" on tullut tässä pohdittua, että mitä sitä sitten..

Tilanteeseemme sopiva kynnysmatto löytyi
sattumalta Hong Kongista

Kynnet on hoidettu, kasvonaamio tehty, kylpylämatka varattu, kotiakin siivottu.. pihamaata myöten (paitsi haravointi on vielä kesken, kun puut eivät suostu luopumaan lehdistään). Kevätkukkasten sipulit on istutettu (tästä istutusoperaatiosta olisi joku saanut mahtavaa opetusmateriaali ainesta, kuinka sipuleita EI tule istuttaa) ja mökilläkin kävin laittamassa tölliä talviteloille.

No okei okei, olen minä viiniäkin maistellut ;) sehän kuuluu myös täydellisen kotirouvan arkeen. Mutta vain pari lasia hienostuneesti iltaisin saunan jälkeen..

Sitten keksin alkaa siivoilemaan ullakolta joutavaa kamaa kirppikselle. 
Mökkireissulla kekkasin luonnonmateriaalien monipuolisuuden ja ryhdyin väsäämään kaikkea pientä kivaa, joista nyt kesken eräisenä projektina on kranssien teko:

Olen kokeillut uusia reseptejä ja todennut, että piirakat ei oo mun juttu.
Saan myös vähän väliä inspiraatiopiikkejä kodin sisustamisen suhteen, joista uusimpana villityksenä oli pöytäliinan hankkiminen keittiöön.

Pian voinkin sitten aloittaa joulukortti askartelut, kävinkin jo haistelemassa Sinellissä idiksiä.

Aktiivista viikkoa kaikille :)