Matkan alku

Mukanani lennoilla on aina pieni nalle. Hän on ollut tukeni ja turvani vuodesta 2009, jolloin vielä kärsin kovasta lentopelosta. Nykyisin hän on lähinnä onnen tuojana, että kaikki sujuisi hyvin. Ja niin kävikin, lennot ja kaikki muu menivät loistavasti!

Chicagoa ensimmäisenä iltana. Yllätyin positiivisesti, se olikin kaunis!!

 Ihan ehdoton lempparini oli the Bean! Varsinkin kun jet lagissa tuli herättyä kohtuuttoman aikaisin.. 

no siitä piti repiä hyöty irti ja mennä katsomaan Beania ennen muita ;) 

Toki piti käydä katsastamassa myös ilmainen eläintarha, Willis Tower, itsenäisyyspäivän ilotulitus..yms. 

Mielenkiintoinen hökkeli oli Hard Rock Cafe. (josta ei nyt ole kuvaa, kun toisen kameran muistikortti on hukassa, onneksi siinä on vain parilta päivältä kuvia, mutta harmittaa silti)

Hotellimme (HILTON!!!) sijaitsi niin kätevällä paikalla, ettemme tarvinneet ensimmäisinä päivinä autoa. Kuljimme kävellen, metrolla ja vuokrapyörillä. Pyörän vuokraus oli kätevää automaatista. 14 taalaa (n.10 euroa) kahdelta pyörältä vuorokaudeksi. Pyörällä sai ajaa puoli tuntia, jonka jälkeen sitä piti käyttää jossain vuokrauspisteen telineessä ja ladata uudet koodit. Vuokrapisteitä oli näppärästi todella monessa paikassa. Ajelimme lähinnä Lincoln Parkissa ja rannassa.

Adams Streetiltä se sitten alkoi, surruutus kohti länttä.

(ps. kuvia klikkaamalla saat katsottua niitä suurempina)

Kotimaassa

Hei,

Olemme kotiutuneet. Ensimmäisenä hihkuin riemusta, että kaikki meni todella mainiosti! Kaikki aikataulun ja suunnitelmien mukaisesti ilman ongelmia. Auto kesti jopa 46asteen lämmön ja liki 7000km ajon. Laukut tuli kerralla kotiin. Lennot oli mukavia ja majoituspaikat onnistuneita. 

Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan.

Päällimmäisenä on mielessä, että ihanaa kun voin huoletta juoda ihan ok:n makuista hanavettä nyt kotona. Ei tarvitse huolehtia tippien jättämisestä tai pohtia, että pitää vastava "Fine thanks" tms, kun kysytään "How are you doing?" vaikkei silti tuntuisi :D 

Jet lagia ei juurikaan paluu ole aiheuttanut.

Paljon on mielessä tarnoita kerrottavaksi, mutta haluan ladata ensin kuvat ja kertoa myös niiden kautta :) Hetken joutuu siis vielä tarkempia tarinoita odottamaan. Ja tarinoita matkasta tulee olemaan sitten paljon! ;) Eli voin miltei julistautua seuraaviksi kuukausiksi matkailubloggariksi! :)

Tärkein vinkki Route66 suunnitteleville on ehkä se, että älkää menkö heinäkuussa, sillä silloin on kalliimpaa ja turisteja ihan älyttömän paljon enemmän ihan joka nähtävyyskohteessa. Touko-kesä tai elokuu olisi ehkä parempi. Heinäkuu on jenkkien lomakuukausi ja tykkäävät itsekin maansa antimia käydä lomillaan katselemassa.

Lisää vinkkejä seuraa pian!

Terkuin Ansku

PS. vihdoin pääsen True Bloodin viimeisen kauden pariin sohvalle kaksin kissan kanssa <3

Flagstaffista moro

Matkaa on taitettu jo kuuden osavaltion läpi ja olemme Arizonassa. Ihan ehdottomia suosikkeja tähän mennessä on ollut Chicago ja sieltä the Bean, Albuquerque ja Sandia Peak sekä Old Town ja Illinoisin Springfieldistä Lincolnin kotitalon seutu.
Olen törmännyt tulikärpäsiin, kolibreihin ja maantiekiitäjiin ja olen nähnyt luontoa sademetsämäisen runsaasta vehreydestä preeriaan ja vuoriston jylhiin metsiin. Huomenna on luvassa Grand Canyon.
Matka on ollut jo tähän mennessä opettavainen ja ihana, yllätyksellinen ja vapauttava. En malta odottaa, että saan kunnon koneella väsätä tarkemmin oikein kuvallisia kertomuksia kaikkien iloksi. Voin todella suositella tätä matkaa iha kaikille, sillä tästä voi jokainen tehdä omanlaisensa.

St Louis

Teksti parin päivän takaa, kuvia myöhemmin:

Terveisiä täältä Route 66 reissulta. Matkaa on taitettu jo St Louisiin saakka. Chicagon kolme ekaa päivää oli ihania ja Hilton hotelli matkan helmi heti alussa. Sittemmin olemme majoittuneet hieman heikompi laatuisissa tienvarsimotelleissa. Aamulla ennen lähtöä Springfieldistä kävimme Lincolnin haudalla.

Huomenna matka jatkuu Tulsaa kohti. Lämmintä on piisannut. Noin 30 astetta ja päälle painostava ukonilma. Ja tämä on vasta alkulämpimät. Pari israelilaista poikaa kävi juttusilla ja tuumasivat suuntaavansa pohjoisempaan, sillä etelämmässä on heille liian kuuma. Noh, suomalaisen nahka kyllä kestää ;)

Terkkuja Amerikasta

Bloggeri ei toimi kehnoilla wifi-yhteyksillä kuten ajattelin, joten kuvien lataus ei tahdo onnistua. Yritän matkan varrelta aina välillä uudelleen.