Alias Yön Papitar, nuori Marttamme, unikekolan Martta, kesän lapsi.
Olgalla on pian synttärit ja hän täyttää 4vuotta. Ajattelin juhlan kunniaksi kertoa hieman tarkemmin rakkaasta kissastani.
Olga tuli meille aivan sattumalta, miehen työkaverin innoittamana. Olga oli ainoa pesueesta jolla ei ollut vielä kotia. Liekö asiaan vaikuttanut musta väri ja edelleen hämmästyttävän suuressa määrin vallitseva taikauskoisuus ja sitä kautta mustien kissojen karttaminen. No, itse ajattelen etenkin Olgaan (syntymänimeltään Napo: tarkoittaa muistaakseni portugaliksi mustaa) tutustuttuani, että black cats are good luck!
Olga on hitaastilämpenevä, tarkkailija, omistuksenhaluinen, voimakastahtoinen ja kova pimu juttelemaan. Valittaa myös äänekkäästi jos jokin asia ei mene mieliksi. Olga ei käytä kynsiä tai pure, muuten kuin rakkauspuuskissaan. Olgan tapa ilmaista välittämistä on kovan puskemis ja kehräyskohtauksen lomassa välillä tarttua hampailla kiinni. Joskus jos naama ei käänny pussailemaan Olgaan päin, niin neiti kääntää ihmisen päätä itseensä päin ja joskus tässä touhussa saattaa kynnetkin vahingossa osua kasvoihin.
Äärimmilleen ärsytettynä Olga nostaa tassun varoittavasti pari kertaa, ennen kuin huitaisee.
Nuori neitimme on kova kehittämään rutiineja ja vaalii niitä. Hän on siis hyvin voimakkaasti rutiiniensa orja. Ja jos jokin ei tapahdu kuten hän on ajatellut, niin pettymys ja suuttumus mököttämisen muodossa on todella voimakasta.
Hän ei pidä matkustamisesta, lähestyy epäilevästi lapsia, mutta on selkeästikin kiinnostunut niistä, ei tykkää ulkoilla, mutta omaa voimakkaan saalistusvietin. Osaa leikkiä yksin, leikittääkin itseään kepeillä yms. usein pyörittämällä niitä itse. Lempiharrastuksiin kuuluu myös "pylpyrän" hoito äänekkäästi öisin sekä Iineksen jahtaaminen ja säikyttely.
Olgalla oli rakas Keimo-veli, joka oli meillä hoidossa paljon. Keimo oli kuin meidän kolmas kissamme, yhtä rakas kuin oma. Mutta Keimo menehtyi puolentoista vuoden iässä vakavaan sairauteen.
Olgalla on välillä ongelmia ruokailun kanssa. Märkäruoka ei maistuisi millään, sen sijaan nappuloita söisi mielin määrin. Osaa mennä itse kaapille ja tästä syystä meillä onkin ongelmia etsiä keittiöstä sellaista kaappia kissanruualle jonne kissat eivät pääsisi. :D Neiti söisi mielellään banaania, jonka takia meillä säilytetään banaanit nykyisin jääkaapissa.
Juhlimme kissojen syntymäpäiviä perinteisin menoin: teemme herkkukakun Shebasta, katkaravuista, kalkkunafileestä yms. ja tarjoilemme ne servettien ja kynttilöiden kera ruokapöydällä. (annoksesta riittää kahdelle aterialle, eli juhlinta jatkuu koko päivän) Juhla on siitä erikoisen erityinen, että silloin saa kissat syödä pöydällä.
