lauantai 6. huhtikuuta 2019

Kohti muovitonta elämää

Yksi uuden suuntani tarkoituksena on ollut vähentää muovin kulutusta ja joutumista luonnon rasitteeksi. Muovin kierrätyksestä onkin tullut luonnollinen osa arkeamme. Jyväskylässä ja asuinalueemme lähistöllä on mukavasti muovinkierrätyspisteitä ja niihin muovinjätteen vieminen onkin näppärää aina kauppareissujen ym. kulkemisten ohessa.

Kuva täältä
 
Muovin käytön vähentäminen ei ole kuitenkaan ollut niin helppoa kuin kuvittelin. Monet tuotteet on pakattu muoviin ja niitä ei voi ostaa irtomyynnistä, kuten esimerkiksi viinirypäleitä. Hedelmien ja vihannesten osto onnistuu kuitenkin suurelta osin pakkaamalla ne kestopusseihin. 
Näitä kestopussejakin on monenlaisia, jotkin käsityöntekijät tekevät perus-puuvillapussukoita. Ne ovat kuitenkin osoittautuneet ongelmallisiksi kaupoissa, joissa punnitus tapahtuu vasta kassalla. Kassahenkilöstö ei näe pussin läpi, mitä hedelmiä siellä on ja joutuu näin tekemään enemmän työtä tuotteen punnituksen eteen avatessaan pussin ja kurkistaessaan sisään. Itse olen ostanut s-ryhmän myymiä kestopusseja. Ne ovat läpinäkyviä ja niissä on näppärä paikka punnitustarralle. 
Mukana kuljettamiseen oppi yllättävän nopeasti. Otan kaapista kauppareissulle aina kestokassin mukaan, joten siitä vierestä lähtee myös hevi-pussit näppärästi. Repussa kuljetan aina kangaskassia satunnaisten pikkuostosten varalle. Näin olenkin voinut usein mm. vaatekaupassa kieltäytyä muovipussista.  



Kuulin myös hyvän taktiikan ostaa irtovihanneksia. Kerää kaikki vihannekset ja hedelmät samaan kangaskassiin ja kiinnittää kassin hihnaan kaikki punnitustarrat. Tässä tapauksessa vihannekset ja hedelmät punnitaan irtotuotteina erikseen, ennen kassiin laittoa. Ja tämäkin taktiikka toimii vain kaupoissa, joissa tuotteet punnitaan itse. 

Itseäni henkilökohtaisesti ärsyttää muoviin yksittäispakatut tuotteet. Amerikassa tässä ollaan menty aivan överipitkälle. Siellä jokainen kertakäyttöaterin, muki ja pilli on pakattu yksittäin omaan muoviinsa. Hygieenistä, joo.. mutta silti! Samaan törmäsin myös juuri matkallani Puolassa. 
Suomessa yksittäispakattuna muovissa kotonamme taitaa olla vain astianpesuainetabletit. Usein sekin olisi sulavaa materiaalia, mutta en halua senkään muovin muuttuvan luontoa rasittavaksi mikromuovijätteeksi, vaan otan kääreen tabletin päältä ja kierrätän muiden muoviroskien kanssa. Nykyisin käytössäni olevan Ecoverin pakkauksessakin mainitaan, että kääre tulee ottaa tabletin päältä ja kierrättää muovijätteissä.


Juuri tuo mikromuovi on maailmassa todella suuressa kasvussa kokoajan. Muovia päätyy luontoon ja meriin päivittäin liian suuria määriä. Eläimet syövät muovia, me syömme eläimiä ja niin edelleen.. Mikromuovia tungetaan myös kosmetiikkaan tehostamaan aineiden vaikutuksia. Esimerkiksi lyhyesti mainittuna eräiden kosteusvoiteiden teho mikromuovien avulla perustuu vain siihen, että kosteusaine menee ihosoluun ja muovikerroksen muodostuessa ihon pintaan estetään aineen haihtuminen ihosolusta, jolloin tulee illuusio, että iho on kuulas ja sileä. Emmekä tiedä miten nämä mikromuovit vaikuttavat meihin. Mutta voisin kuvitella, että ainakin mikromuovien hengittäminen on pitkällä tähtäimellä sama, kuin vetäisi muovipussin päähänsä.

Apulannan fanimukit on valmitettu kierrätysmuovista.

Itse olen tässä asiassa suhteellisen myöhäisherännäinen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ilmeisesti teollisuudessakin aletaan vasta nyt havahtumaan tähän. Luin vasta faktan, että miltei miljoona muovipulloa ostetaan joka minuutti ja 91% niistä päätyy roskaksi luontoon. Eli vain 9% muovipulloista kierrätetään. Nyt on kuitenkin New Jerseyläinen firma kehittänyt Loopstoren, joka on zero-waste shopping system. Nerokas systeemi, jollaista toivoisin Suomeenkin. Loopstoresta voi ostaa haluansa tuotteen, sen käytettyä voi toimittaa tyhjät purkit takaisin Loopstorelle, jossa ne täytetään uudelleen, lähetetään takaisin ja samoista purkeista voi käyttää uuden satsin tuotteita. Yhteistyökumppaneinaan heillä on monia tuottajia kosmetiikan ja elintarvikkeiden saralta.

Suurin muovijätteen aiheuttaja maailmassa on kuitenkin tupakantumppi. Niitä on kaikkialla, maalla ja meressä. Lintuemot luulevat niitä ruuaksi ja syöttävät poikasilleen, jotka sitten tietenkin kunnon ravinnon puutteessa kuolevat nälkään. Onneksi en itse tätä jätettä maailmaan tuota. Mutta kuinka sen voisi vähentää maailmasta minimiin?

Mitä kaikkea sinä teet vähentääksesi muovijätettä? Vinkkejä muovittomaan elämään otetaan ilolla vastaan :)

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Vastuullisesti tuotettua hiustenhoitoa

Minulla on ilo ja kunnia saada esitellä teille Maria Nilan tuotteita. Maria Nila tulee Ruotsista ja on vegaaninen ja eläinkokeeton hiustenhoitosarja. Tuotteiden suunnittelu ja valmistus tehdään Helsingburgissa luontoa säästäen, tehtaalla on mm. oma vedenkierrätys- ja aurinkoenergian tuotantojärjestelmänsä. Pakkausmateriaalien hiilijalanjäki kompensoidaan. Jokainen ostettu tuote tukee metsien istutustyötä Etelä-Amerikassa, Taking root -projetia.

Sain testattavakseni Maria Nilalta Silver-sarjan shampoon, Heal-sarjan hoitoaineen, True Soft-sarjan arganöljyn sekä Repair-sarjan leave in-voiteen. Valitsimme yhdessä kampaajan kanssa juuri minun hiuksilleni ja hiuspohjalleni sopivimmat tuotteet. Hiukseni ovat pitkät, paksut, käsitellyt, osittain vaalennetut, kuivat ja karheat.

Ihastuin näihin tuotteisiin ensisilmäyksellä. Pullot ovat pastellinsävyissään kerrassaan houkuttelevan näköisiä. Myös pullojen sisältö ihastutti ihanan raikkailla, hedelmäisillä ja minulle sopivan miedoilla tuoksuillaan. Tuoksut voivat kuitenkin olla liian voimakkaita tuoksuyliherkille.



Silver-sarjan shampoo on sulfaatiton ja parabeeniton, sisältää violettia pigmenttiä ja karhunvatuttauutetta, jotka ehkäisevät kullan sävyjä, tuovat kiiltoa ja vahvistavat hiusten rakennetta. Vaahdottuu hieman ja levittyy hiuksiin helposti. Viileä vivahdetta tulee juuri sopivasti muutaman minuutin vaikutusajalla. Huuhtoutuu helposti pois ja jättää hiuksen pehmeän tuntoiseksi. Aion ehdottomasti testata muitakin Silver-sarjan tuotteita.



True Soft- sarjan arganöljy on tuotteista uusi lempparini. Pumppupullossa oleva öljy on ihanan tuoksuinen. Yksi pumppaus kämmeniin, levitän molempiin käsiin ja hieron pyyhikuiviin latvoihin. Hiuksista tulee helpostikammattavat ja pehmeät. Tämä tuote pehmentää ja vahvistaa hiuksia sekä palauttaa niiden kosteuden ja tuo kiiltoa. 
Olen vuosia käyttänyt erilaisia hiusöljyjä pyyhekuiviin hiuksiin kammattavuuden lisäämiseksi, tätä pehkoa ei nimittäin meinaa muuten saada selvitettyä. Tämä arganöljy on ehdottomasti yksi parhaimmista hiusöljyistä tuoksunsa ja imeytyvyytensä ansiosta, eikä se jää ikäväksi lähmäksi hiuksen pintaan. Myös kuivaan hiukseen käytettynä tuo kiiltoa ja sileyttä, mutta silloin tuoksu jää hiuksen pintaan voimakkaampana.

Silloin tällöin käytettynä (ei yhdessä arganöljyn kanssa) sopivasti kaksihaaraisia ja pörröisyyttä vähentämään on oiva apu Repair- sarjan hiuksiin jätettävästä voiteesta (leave in cream). Tuote sisältää leväuutetta ja se korjaa ja kohentaa vahingoittuneen hiuksen rakennetta. Voide antaa kosteutta, ravitsee ja sulkee kaksihaaraisten päät. 
Lähdin aluksi käyttämään tätä liian varovaisesti, sillä pelkäsin tuota voide-sanaa. Ajattelin tuotteen tekevän hiuksistani rasvaisen oloiset, vaikka levitänkin tätä vain pyyhekuiviin latvoihin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka levitin hiuksiin reillun pumppauksen verran. Tuote tuntui imeytyvän hyvin ja teki siten hiuksista pehmeät ja sileät. En kuitenkaan osaa oikein käyttää tätä vakiotuotteenani. Tästä onkin tullut minulle hätäapu pahimpien pörröpäivien pelastamiseksi. Lämpösuojansa ansiosta käytän tätä myös, jos minun tarviitsee föönata tai suoristaa hiuksia. 



Käytössäni on ollut myös hiuspohjaa rauhoittava ja hiustenkasvua edistävä hoitoaine Head & Heal conditionet. Se hoitaa ja ehkäisee hilsettä ja hiuspohjan ongelmia. Stimuloi karvatuppia ja lisää siten hiusten kasvua ja estää hiusten lähtöä. 
Päänahkani on ajoittain hilseilyyn taipuvainen ja minulta lähtee aika paljon hiuksia harjatessa. Tästä tuotteesta en kuitenkaan toistaiseksi ole huomannut suurempia vaikutuksia. Hiuset tuoksuvat tuotteen käytön jälkeen ihanan raikkaalle ja tuntuvat pehmeiltä. Ehkä hiuksia ei irtoa niin paljon harjatessa, kuin aiemmin. Jatkan käyttöä ja tarkkailen tilannetta. Tuote sopii päivittäiseen käyttöön, mutta olen käyttänyt sitä n. kerran viikossa.




Tehty yhteistyössä Maria Nilan tuote-edustajan sekä ekokampaaja Susanna Tikan kanssa

torstai 21. helmikuuta 2019

Ekoeettisyyden pohdintaa

Ja heti alkuun voin sanoa, että tiedän, ekoeettinen ei ole oikea sana. Siksi sitä lähdin oikeastaan käyttämäänkin. Mutta ei siitä sen enempää, aion käyttää sitä jatkossakin. Sillä juuri ekoeettisyys kuvastaa ajatuksiani parhaiten. Se sisältää vastuullisuuden, ekologisuuden ja eettisyyden. Eettisyys taas voi olla mitä vain, myös jotain joka ei välttämättä ole se kaikkein ekologisin vaihtoehto. Siksi olenkin joutunut paljon pohtimaan, mitä ekoeettisyys minun kohdallani on.

Omia valintoja on pitänyt pohtia, jotta ei kuluttajana tekisi ihan hölmöjä valintoja. Olisi vähän outoa, jos haluaisi puolustaa eläinten oikeuksia ja joka toinen kerta tuotetta ostaessa suosisi kuitenkin jotain tuotetta, joka onkin jossain yhteydessä saanut hyvät arvostelut, mutta sitten olisikin testattu eläimillä. Tai jos haluaisi vähentää mikromuovien määrää ilmastossa ja siltikin sortuisi ostamaan kerta toisensa jälkeen tuotetta, josta kulkeutuu luonnon taakaksi muovia. 

Mutta ei kai kukaan ole seppä syntyessään ja ainakin omalla kohdallani nämä valinnat ovat vasta muotoutumassa. Oman arvomaailman selkiyttäminen alkaa listan tekemisestä (henkilökohtaisesti rakastan listojen tekemistä). Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, mitä haluaa kannattaa ja tukea. Alkuun tärkein, sitten seuraavaksi tärkein jne. Ja sitten tuotteiden valinnassa ostotilanteissa pohtii, mikä asia toteutuu. Jos se täyttää vaatimuksen listan keskeltä, mutta ei alusta, on tuote väärä valinta. Koska hyvin harva tuote täyttää kaikki eettiset kriteerit, niin olisi tärkeä ostaa tuotetta, joka tukee parhaiten sitä tärkeintä arvoa. Jos ostotilanteessa valitsee sattumanvaraisesti listalta jonkun arvon, jota kannattaa, niin ostoksen tekeminen on tällöin arvoshoppailua ja silloin valitsee vain tuotteen, mikä sillä hetkellä sattuu kuulostamaan juuri sopivimmalta. Eli voi siis olla niin, että arvolistan alussa olevat arvot ovat myöhemmässä vaiheessa olevien arvojen kanssa ristiriidassa. Pistää pohtimaan, eikö?

Jokainen rakentaa omien arvojensa pohjalta oman listansa, jolloin kenelläkään tuskin on samanlaista listaa. Vain itse voi päättää mitä kannattaa ja mitä haluaa sen myötä ostaa.

Itselleni tällä hetkellä on nousemassa tärkeään osaan luonnonmukaisesti tuotetut tuotteet, luontoa säästävät vaihtoehdot, haluan välttää turhaa muovin kulutusta (ostamani muovi täytyy pystyä kierrättämään). Haluan ostaa myös eläinkokeettomia ja vegaanisia tuotteita ja haluan suosia lähituottajia. Järjestys näiden asioiden kanssa on yhä hieman hakusessa. 

Meikkien ostamisessa valitsen kuitenkin useimmin luonnonkosmetiikkaa, jota ei ole testattu eläinkokein. Tämä on sinällään helppoa, sillä luonnonkosmetiikka sertifikaatit kieltävät eläinkokeet. 

Ruokaostoksissa huomaan valitsevani yhä useammin luomutuotteen. Ja miksipäs ei, ne ovat kerta toisensa jälkeen maistuneetkin paremmilta. Jos luomun lisäksi tuote on lähellä tuotettu, on se oikein ekstrahyvä. Lähituottajiin tutustuminen on kuitenkin vielä kesken, joten muutkin kuin Jyväskylän omat tuottajat käyvät hyvin. 

Omaa hyvinvointiani pohdin kehon kuormituksen kautta. En haluaisi kuormittaa kehoani turhilla kemikaaleilla. Tämän myötä mm. hyvä alumiiniton deodorantti on etsinnässä ja jo aiemmassa kirjoituksessa mainitsemani hiusten värjäyskierre on tulossa päätökseensä. Ruoka puolelta olen alkanut suosimaan enenevissä määrin kasvisvaihtoehtoja. 


Näihin kaikkiin valintoihini tuo oman haasteensa se, että lähipiiristä ei saa juurikaan tukea tai kannustusta. Olen siis ajatusteni kanssa yksin. Mutta haluan olla se pioneeri, joka käy tämän taistelun ja näyttää suunnan, kuinka henkinen ja fyysinen hyvinvointi paranee pienillä arkisilla valinnoilla. Tarkoitus ei ole kuitenkaan kennellekään mitään tuputtaa väkisin, haluan vain ainoastaan kertoa, että minä valitsen näin ja se on minulle hyvä.

lauantai 2. helmikuuta 2019

Kausiluontoista goes luomu

Tämä ajatus on muhinut päässäni jo jonkin aikaa. Kaikki alkoi salakavalasti työpaikan muovinkierrätyksestä. Suhtauduin siihen alkuun samoin kuin mieheni tällä hetkellä.. kannattaako tuhlata vettä roskien pesemiseen. Sitten kuulin uutisen Turun saariston mikromuoveista, jotka valtaavat jo hengitysilmankin. Tapahtui osaltani herääminen todellisuuteen, että luonto ei kestä enää enempää. Nyt on tehtävä jotain! Mitä minä voin tehdä.



Aloin pohtimaan tarkemmin omia arjen valintojani. Sopivasti vuoden vaihtuessa, kaiken new year new me-höpinöiden keskellä pohdin tosissani omille juurilleni palaamista. Olinhan kuitenkin teininä vannoutunut luonnonsuojelija ja kasvissyöjä. Mihin olenkaan kadottanut tämän tärkeän osan itsestäni. Lupasin uudelle vuodelle väljästi "vähemmän lihaa, enemmän viiniä", mutta todellisuudessa tuo lause sisälsi paljon ekologista ajattelua, luonnon suojelua, eettisiä valintoja jne. Vyyhti alkoi paisua.

Takaraivossa raksutti myös muistutus omista allergioista. Tunnun altistuvan tämän tästä ties mille. Viimeisin raju allergiareaktio tuli hiusväristä. Ja näin syntyi päätös, että oman kehon rasittaminen turhilla kemikaaleilla saa nyt riittää. Olen päätynyt tutkimaan luonnonkosmetiikkavalikoimaa tarkemmin.

 Lähtökohtana kaikelle on siis oma hyvinvointi ja luonto. Näitä kuunnellen olen lähtenyt kulkemaan tietä, jolta toivon ettei ole enää paluuta. Olen matkan alussa ja tästä haluan jatkossa kirjoittaa. Haluan pohtia uusia valintojani blogissa. Päädyin uuden blogin perustamisen sijaan jatkavani tätä samaa vanhaa, uudella sisällöllä. Jätän vanhat tekstit vielä, onhan siellä mm. edelleen paljon luettu suunympärysihottuman hoito. Jospa vanhasta sisällöstäkin olisi jollekin apua.


Kausiluontoista on tästä päivästä alkaen luomublogi. Luomun kutsu on kuultu ja siihen vastataan. Tästä alkaa tavallisen tallaajan parempien valintojen tarina.

lauantai 19. tammikuuta 2019

Nukkumisesta ja nukkumattomuudesta

Löysin arkistoistani vielä tällaisen luonnoksen. Julkaisen senkin tässä kohtaa, ennen kuin uudet tuulet saavat puhaltaa. Uni on niin tärkeä asia, joten koen tämän julkaisunkin tärkeäksi.

Ennen lasta sitä ei oikeastaan edes käsittänyt kunnolla, miten tärkeää nukkuminen on. Nukkumattomuus ei ahdistanut kovinkaan paljoa, sillä vaikkapa viikolla huonosti nukutun yön jälkeen pystyi ajattelemaan, että otan päikkärit sitten töistä palattuani. Tai vaikkapa, että menen nukkumaan sitten seuraavan iltana hyvissä ajoin. 

Eikä minulla ennen lasta juuri ollutkaan vaikeuksia nukkumisen kanssa. 

Mutta nyt on toisin.. 
Toki vauva-aika oli tietenkin aivan oma lukunsa ja silloin nukkumisen kanssa sai kikkailla todenteolla. Opin muun muassa nukkumaan siten, että käteni pitää vieressäni nukkuvalle vauvalle kohoasentoa.



Sittemmin imetyksen ja imetyshormonien lakattua vaikuttamasta, erityisesti unen saanti on ollut iso ongelma. Sitä on haitannut levottomat jalat, jumissa olevat lihakset ja monet muut seikat. Huonosti nukkuva lapsi oli pitkään myös oma lisänsä tässä paketissa. 

Puolentoista vuoden huonolla nukkumisella kävi sitten lopulta niin, että väsymys vei voiton. Sain lääkäriltä reseptillä pitkäaikaisvaikutteista melatoniinia ja viikon sairaslomaa nukkumiseen. Sain myös paljon muita hyviä vinkkejä, jotka haluan nyt jakaa kaikille univaikeuksista kärsiville.

1. Makuuhuone
Huone, jossa nukutaan on vain nukkumiseen. Huoneen tulee olla viileä, pimeä ja rauhallinen. 

2. TV:n katselu
Ennen nukkumaan menoa ei kannata katsoa jännittäviä tv-ohjelmia, tuijotella puhelinta tai muuta kirkasta näyttöä. 
(Puhelimen käytön vähentäminen iltaisin on vaikuttanut selkeästi unen saantiini. Puhelimen pyrin pistämään pois klo20.)

3. Kofeiini
Kofeiinipitoisia juomia kannattaa välttää klo14.00 jälkeen. 
(Itse en enää uskalla keitellä perinteistä pikkukakkoskahviani.)

4. Liikunta
Raskasta liikuntaa ei tulisi harrastaa enää myöhään illalla. Sen sijaan kannattaa suosia vaikkapa meditaatiota, joogaa, venyttelyä ym. rauhoittavaa.

5. Muut nautintoaineet
Myös tupakka ja alkoholi sekä raskaat ja rasvaiset ruuat häiritsevät unta. 
(Joo.. burgeriateria iltapalana ei ollut hyvä idea.)

6. Rytmi ja rutiinit
Nukkumaan pitäisi mennä aina suunnilleen samaan aikaan. Nukkumaan mennessä tulisi noudattaa tuttuja rutiineja. Päiväunia olisi hyvä välttää.

7. Kun pääset sänkyyn
Älä murehdi asioita, selaa puhelinta tai katso telkkaria. Onhan sänkysi mukava ja tyyny hyvä? 
(Uuden sängyn osto tuli tarpeeseen!)

Unta ei kannata odotella puolta tuntia pidempään. Jos uni ei tule, pitäisi käydä vaikka lehteä lukemassa hetki. Tosin itse saatan pyöriä kaksikin tuntia, ennen kuin luovutan ja totean, että ilman melatoniinia uni ei tänään ole tullakseen. 


Melatoniinin kanssa olen itse todella varoivainen. Raskaus- ja imetysaikana sitä ei tietenkään voi käyttää. Mutta nyt kun voin, niin pyrin aina minimiannokseen. Nyt minulla on reseptivapaita pitkäaikaisvaikutteisia 1,9mg vahvuisia. Niistä nappaan puolikkaan tai 1/4 osan tarvittaessa. Tuo pitkäaikainen vaikutus on varmasti osaltaan helpottanut myös aamuyön heräilyihini. Ne olivat iso ongelma noin vuosi sitten, jolloin elimme aikaa, kun lapsi oppi nukkumaan ja minä en.

Nykyisin nukumme ihan hyvin, ottaen huomioon, että muksu tulee joka yö väliimme. Sitä toki ei pikkulapsen vanhempana saisi koskaan myöntää, koska karma kääntää tämän asian hyvin pian päälaelleen. Mutta pitkään on menty niin, että vain satunnaiset pissavahingot pitävät meitä hereillä. Toivomme tämän linjan jatkuvan.

Kauniita unia!

Muutosten edessä

Kuten huomaatte, perhe-elämän ja työn yhdistäminen on ollut ehkä hieman aikaa vievää touhua ja tämä(kin) osa elämästäni on jäänyt vähemmälle huomiolle. Kuukausi toisensa jälkeen huomaan, ettei minulla ollut taaskaan aikaa tai sanottavaa blogin puolella. Harmittaa.

Työkuvioni ovat kuitenkin muuttumassa ja lapsikin suostuu toisinaan antamaan minulle hiukan omaa aikaa. Joten toivon kipinä elää, että pääsisin vielä blogia kirjoittamaan entiseen malliin.. Mutta mielessäni on aivan uudet aiheet, joista haluaisin kirjoittaa. 

Pohdinkin vielä, perustaisinko uusille aiheilleni aivan oman blogin, vai muuttaisinko vain tämän nykyisen tulevaa sisältöään vastaavaksi. Palaan asiaan. Stay tuned. ;)

Siihen saakka.