Uusi työni

Nyt kun pahimmasta alkujärkytyksestä alkaa olla toipunut, niin voin vihdoin kirjoitella tännekin pientä tarinaa tästä uudesta elämästäni. Tiedän jo nyt, että tämän kirjoittaminen tulee keskeytymään sen kymmenen kertaa ja ehkä jouluun mennessä saan tämän julkaistua, mutta aloitetaan.

Reilu kuukausi sitten homma käynnistyi hiljalleen voimistuvilla ja säännöllistyvillä supistuksilla.. 
no joo.. en jaksa kirjoittaa mitään synnytystarinaa. Sanon vain sen, että se oli kova kokemus. Tein lasta kotona 12h jonka jälkeen vielä synnytyssalissa 24h ja lopputulos oli kuitenkin keisarileikkaus. Autsista ja halleluja! Oli rankka paikka, mutta ihmeen kaupalla sitä ihminen (lue: nainen) selviää melkein mistä vain. 

Lopputulos oli kuitenkin tärkein. Se oli juuri se mitä mentiin hakemaan.

Poika
4040g 53cm

Nyt ollaan oltu kotona jo kuukausi, elämää harjoiteltu täällä ja niin vain on alkanut tähänkin tottumaan. Niin sisäiset kuin ulkoisetkin haavat parenee kyllä ajan kanssa.

Vauvan hoito on etsinyt kotona omia muotojaan. Rutiinit kehittyy ja rytmiäkin alkaa muodostua, hiljalleen, mutta kuitenkin. Tavarat ovat löytäneet alun hapuilun jälkeen paikkansa ja homma toimii, niin hyvin kuin voi toimia. Jokainen päivä tosin on erilainen ja haasteitakin on ollut matkassa, suurimmat johtuen minun liikkumisen rajoituksista. Imetys ei ehkä ole mun juttu, mutta imetän, koska se on tärkeää lapselle. Tosin olen alkanut pohtimaan, jos pääasiassa pumppaisi maidon ja tarjoilisi pullosta. Katsotaan.

Olisi kyllä aivan mahtavaa, jos olisi olemassa esim. otsakuumemittarin tapainen laite, jolla voisi vauvan otsasta "mitata tilanteen" ja laitteen näyttöön ilmestyisi teksti, mikä vauvaa vaivaa. Kuten "kakka vaipassa, vaihda vaippa", "nälkä, anna maitoa n.100ml", "pierettää". Tuollainen laite helpottaisi tätä toisinaan salapoliisin työtä muistuttavaa hommaa huomattavasti.  

*ensimmäinen keskeytys*

Näiden oman toiminnan keskeytysten lomassa sitä on oppinut nauttimaan pienistä asioista. Kun pääsee käymään rauhassa suihkussa, se on kuin kylpyläloma. Tekee mieli kiljua ilosta, kun saa kynnet lakattua ja vieläpä kuivattuakin ilman keskeytystä. Syöminen rauhassa, ilman kiirettä on myös luksusta.

*keskeytys*

Niin.. kun äiti voi hyvin, niin lapsikin voi hyvin. Minulle se hyvinvointi on tällähetkellä siistit kynnet ja puhdas tukka. Ulkoilemaankin päästään varmaan piakoin, kun kuntoni alkaa sen jo pian sallia. 

*keskeytys*

Kissat ovat ottaneet uuden tulokkaan vastaan yllättävän hyvin. Nuorempi, Olga-neiti on varsinainen tukihenkilö. On ollut alusta asti joka tilanteessa mukana. Ei pakkaudu liian lähelle vauvaa, mutta haluaa selvästi hoitaa ja huolehtia. Eilen ensimmäistä kertaa kävi puskasemassa vauvaa varovasti. 

Yöunet meillä nukutaan suhteellisen rauhassa ja yllättävän pitkiäkin pätkiä. Pisin on alkuyön pätkä 3h putkeen..

*keskeytys*

Tämä päiväunille asettuminen onkin sitten sellainen taiteenlaji jota täällä ei vaan hallita.

Voi itku! Ei täällä vaan nukuta! Hajottaa!!!

*keskeytys*

Ja näin on ensimmäisestä keskeytyksestä lähtien saatu taas näppärästi tunti tehokasta päiväuniaikaa heitettyä kankkulan kaivoon.  No mutta. Eipä tässä varmaan sen suurempia ollutkaan. Lähden menettämään järkeni ja palataan asiaan, kun joskus tämä homma tasaantuu. Kuten ystäväni, jolla on myös pieni lapsi, soitellessaan eilen tuumasi, että nähdään sitten kun nämä ruuhkavuodet on ohi.

Lähden jatkamaan loputonta päiväunirumbaa.. 

Näin kulutan aikaa

Äitiysloman alku, tuo aika jolloin äiti voi keskittyä vain itseensä. No ei sentään vain itseensä.
Se on aikaa, jolloin tuleva äiti voi keskittyä keräämään voimia tulevaa varten. Voi huilata ja tehdä asioita omaan tahtiin, jos tekee ollenkaan. Pakko ei ole tehdä mitään. Mutta nimenomaan vain itseensä siinä ei keskitytä, vaan fokuksen on oltava suurimmaksi osaksi syntymättömässä lapsessa. Tämä lapsi ainakin on pitänyt huolen siitä, että hänet huomataan ja että tämä tuleva äiti ei varmasti rehki liikaa. 

Mutta ne pienet asiat joita jaksan tehdä, pitävät mielen virkeänä. 

Tulee olo, että minusta on vielä johonkin muuhunkin kuin kantamaan tätä mötkälettä ja kärsimään sen tuomista lukuisista vaivoista. 

Pieni näpertely, jota jaksan tehdä, vie ajatukset hetkeksi pois tulevasta suuresta urheilusuorituksesta nimeltä synnytys. 

Tämä kaikki tuo visuaalisuuden kautta hyvää mieltä ja lataa akkuja.

Tämän raskauden ja vauvahuuman keskellä olen edelleen minä ja minulla on vielä omiakin juttujani.

Lisäksi näiden pienten silmälle iloa tuovien asioiden ohella, teen päivittäin lenkin. Kyllä! Lenkkeilen ja olen aivan räjähtämispisteessä. Lenkkini kestää yllättävän kauan ja se saa minut joka kerta hengästymään.. lenkkeilen postilaatikolle ja takaisin :D

Kuten kuvista saatoit huomata, joulukortit on valmiit! Hurraa! Pitäisikö sitten tehdä laatikot valmiiksi pakkaseen? ;)

Turhake vai tarpeellinen? Tripp Trapp Newborn set

Jatketaanpas tätä sarjaa, missä pohdin erilaisten vauvan hoitoon liittyvien välineiden tarpeellisuutta. Olen törmännyt ilmiöön, jossa ensimmäistä lastaan odottaville vanhemmille naureskellaan heidän hankkiessaan mitä ihmeellisimpiä tarvikkeita lastaan varten. Näitä vempeleitä ostetaan ihan vain siksi, kun ne tuntuvat ensikertalaisen mielestä välttämättömän tarpeellisilta. Se on ehkä markkinoitu tulevalle isille ja äitille siten, että ilman sitä ei yksinkertaisesti voi kasvattaa kelvollista kansalaista. Mahdollisesti tämä on yksi niistä, joiden hankinta aiheuttaa hilpeyttä kokeneemmissa vanhemmissa.. mutta hankin sen silti.

Stokke Tripp Trapp tuoliin kiinnitettävä Newborn set

Tämä on vauvalle sopiva sitteri, joka on tukevasti kiinni Tripp Trapp syöttötuolin rungossa. Vauvan saa tämän avulla perinteisen lattiatasossa olevan sitterin sijaan korkeammalle. Tässä kellotellessaan saa vauvan pöydän ääreen ihmettelemään ja vanhemmat saattavat saada yhteisen kahvihetken. 

Perheissä joissa on lemmikkejä, tällainen lattiatasolta korkeammalla oleva sitteri on melkeimpä edellytys. Varsinkin jos lemmikki on hieman vilkkaampi ja vauvan hoidolle turhan reippaalla otteella omistautuva koira. Luulen, että näin kissaperheessäkin tämä on hyvä ratkaisu.

Ostin molemmat, sekä tuolin että newborn setin käytettynä. Perhe jolta tämä sitteri on peräisin, kertoili kuinka oli kivaa saada vauva ruokapöytään mukaan seurustelemaan. Se ruokapöytään mukaan tulo oli itselläkin mielessä kun lähdin tätä hankkimaan. Ja erityisesti mielessäni siinti ajatus joulun juhla-ateriasta. Ihana unelma saada koko perhe yhtäaikaa joulupöydän ääreen.. mutta katsotaan nyt miten se todellisuudessa tulee menemään. 

Onhan näitä välineitä ja vermeitä tullut hankittua muutama muukin, mutta niistä ja niiden tarpeellisuudesta toisella kertaa lisää.

Mukavaa Aleksis Kiven päivän illan jatkoja!

Väliaikatietoja kylpyhuoneprojektista

Projekti "pesänrakennusvietti lähti vähän lapasesta" on edennyt ihan kivasti. Vanha kylppäri on muisto vain ja vauva on saamassa arvoisensa pyllynpesupaikan <3

Tässä vielä muistutuksena, että mistä lähdettiin liikkeelle:

Sitten olen muistanut kyllä instagramin puolelle työntää remontin edetessä jos jonkinmoista kuvaa:

Remontti lähti etenemään sillä, että talon isäntä aloitti purkamisen. Pian saimme kuitenkin niin hyvän tarjouksen remppafirmalta, että he saivat luvan jatkaa. Kaksi viikkoa oltiin ilman keskikerroksen vettä. Vesi ei tullut myöskään keittiöön, mutta tähän asiaan tottui yllättävän nopeasti. 
Viime perjantaina saatiin vedet takaisin. Remonttikin on kaikkinensa edennyt siihen pisteeseen, että kylppäristä puuttuu enää katto- ja ovenkarmien peitelistat, suihkutanko seinästä, suihkuseinät ja peilikaapin valon kytkin. Vessaa pystyy jo käyttämään. 

Remonttimies oli torstaina asentamassa meille kalusteita seinille, kun mieheni sitten innostui rupattelemaan hänen kanssaan. Kuuntelin ohi mennen ja luulin heidän puhuvan siitä, milloin  suihkuseinä tulee. Liityin keskusteluun kommentoimalla, että se tulee kuun puolivälissä, ellei tule mitään yllätyksiä kuten vaikkapa kuljetusalan lakkoja. Johon miehet hörähtivät nauramaan, että harvemmin haikaroilla on lakkoja. He olivatkin puhuneet lapsesta, eivätkä remontista.

Kun kalusteet ja vesipisteet oli saatu paikoilleen ensimmäinen reaktioni tästä uudistuksesta oli, etten uskaltanut mennä sinne edes sisälle.. kurkistelin vain ovelta, kun oli liian hienoa. Sitten alkoi ahdistaa, onko tämä meidän talon henkeen sopiva ollenkaan? Oisko pitänyt kuitenkin vain vähän freesata sitä entistä. Kipusin edelleen yläkerran vessaan kun en tohtinut koskea tähän. Lopulta aloitin pintojen pyyhkimisen remonttipölyistä ja tein siten sinunkaupat uuden vessan kanssa. Kyllä sinne silti menen vieläkin vain katselemaan ja ihmettelemään ja tavaratkin hakevat vielä paikkojaan. 

Kylppärivessa on väritykseltään mielestäni ajaton. Neutraaleja värejä, eli valkoista, harmaata ja mustaa. Valitsin värit siksi, että niiden rinnalle on helppo tuoda tehostevärejä sisustuksella. Pyyhkeet ja matto antavat kivoja väriläiskiä. Turkoosia haluaisin tuoda tällä hetkellä väriläiskiksi.

Ajattelin myös lavuaarin reunalle pumppupulloa, jossa on hieman blingiä. Tuunasin sitten itse kaupan pumppupullosta hieman hienomman. Mieheni naureskeli tälle, että on varaa teettää tällainen remontti, mutta sitten ei enää raski ostaa mieluista pumppupulloa. :D Noh, säästö se on pienikin säästö. Katsotaan mitä sinne nyt sitten raskii vielä ostaa. 

Ostin yli vuosi sitten pyyhekylttejä asuntomessuilta. Jo tuolloin oli ajatuksissa joskus uudistaa tämä kylppäri, joten ostin ne valmiiksi ja jemmasin hyvään paikkaan, eli keittiön tasolle. Siinä keittiön tasolla ne sitten pyörivätkin vuoden, kunnes raskauden aiheuttamassa siivousvimmassani siivosin ne jonnekin tuosta pyörimästä. Nyt en sitten löydä niitä enää mistään ja harmittaa, kun ne oli juuri sellaiset kun halusin. Jos ostan uudet samanlaiset, niin tokihan ne entiset tulevat sitten jostain todella loogisesta paikasta vastaan. 

Laitellaan sitten tarkemmin taas juttua, kun kaikki on löytänyt oman paikkansa ja ehkä jopa pyyhekyltit ovat löytyneet :)

Olohuoneen sisustusta

Olohuone on saanut uuden sohvan myötä uutta ilmettä. Sohva vaihdettiin syyskuun alussa. Ensin ajattelin, että vaihdamme sohvan vasta, kun vauva-aika on ohi. En enää muista mikä tähän oli minun looginen syyni..  Mutta vaihtoon kuitenkin päädyttiin, kun sopiva sattui tulemaan vastaan, edullisesti facebookin kirpparilta. Siinä ei ole niitä kaikkia toimintoja, joita uudelta sohvalta olin toivonut, kuten levitettävyys ja vuodevaatelaatikko. Sen verran laadukas ja halpa vain muutaman vuoden vanhaksi sohvaksi se kuitenkin oli, että tämä oli pakko saada. Edellisen sain niinikään kierrätettyä edelleen käyttöön.

Vanha sohva

Uusi sohva

 Sohva on nyt isompi, jämäkämpi ja sen väri sopii paremmin olohuoneen kokonaisuuteen. Isomman koonsa vuoksi, olohuoneesta on joutunut karsimaan tavaraa. Nurkasta lähti sohvan sävyinen mekanismituoli yläkertaan nursing room:iin, eli vauvan huoneeseen, eli enemmänkin yhä vierashuone käytössä olevaan ykkösmakkariin. Nurkkaan sijoittelin sisustustikkaat. 

Heinäseipäistä tehdyt tikapuut ovat varsinkin illan hämärässä kiva tunnelmanluoja sisustusvaloineen. Nurkan aion pitää yhtä tyhjänä jatkossakin, sillä tämä nurkka odottaa jo arvoistaan, joulukuusta.

Kissan kiipeilyteline oli aiemmin toimistossa ja se oli todellakin jo parhaat päivänsä nähnyt. Eräänä sisustusvimmaisena päivänä purin sen, putsasin huolella, säästin ehjät osat ja kasasin siitä uuden kokonaisuuden. Se on nyt tyttöjen naapurin kyttäämis -teline olohuoneen ikkunan alla.

Olgan täytyy tarkkailla tilannetta, ettei naapurissa
asuva musta kissa vain erehtyisi meidän tontille.

Sisustusintoani puran välillä pienempiinkin yksityiskohtiin. Tämä kynttiläasetelma on mieheni mielestä jonkin sortin palvonta alttari.. noh. Minusta se on ihana :)

Haaveilen tuohon olohuoneen palomuurin eteen joskus hommattavaksi sisustustakkaa. Ongelman tekee vain se, että meidän olohuoneen huonekalut ovat niin valtavan kokoisia, ettei niitä saisi enää mitenkään kaikkia mahtumaan meille, jos yhden seinätilan vieisi takka. Joten tämä asia muhikoon vielä toistaiseksi vain ajatustasolla. Mutta mikä ihana unelma olisikaan laittaa takan reunalle joulusukkia tms. koristeita ja kuusi viereen.. Oi ja voi, se olisi täydellistä.

Joulusta tulikin mieleen, että joulua ajatellen olen miettinyt koristuksia ja tunnelmaa myös tuohon uudelle sohvalle. Toiveissani olisi saada hankittua tekoturkisvilttiä, tyynynpäällistä yms. Eivät ole varsinaisesti jouluisia, mutta talviseen henkeen sopivia lämpimän tunnelman luojia. Joten niiden pois keräämisen kanssa heti joulun jälkeen ei tarvitsisi pitää kiirettä ;) 

Tekoturkishuopa: Jysk
Susityynyt: Jysk
Paljettityyny: H&M
Tekoturkistyynyt: Jysk

Tuon susi, tai koiratyynyn meinasinin jos ostaa, ihan vain siksi, kun siitä tulee mieleen tämä:

Tuo kuva on tuottanut minulle niin suunnattoman paljon hupia, että huskykoiratyyny olisi minulle synkkien syys- ja talvi-iltojen pelastus. :D Miten niin hieman omalaatuinen huumorintaju?

Tähän ostoslistaan ja loppukevennykseen päätän tällä kertaa. Kerron pian lisää kylppärin tilanteesta. 
Mukavaa viikonloppua!

Pesänrakennusta ja jouluhaaveita

Superkuun valvottaman yön jälkeen väsynyttä maanantaita vietellään. Joudun äitiyslomastani huolimatta heräämään aamulla seitsemältä "töihin". Työpäivääni kuuluu remonttimiehelle oven avaaminen ja aamupala. Sitten löhöänkin sohvalla selaillen sosiaalisen median antia, kunnes on aika alkaa laittaa ruokaa. 

Onneksi kuitenkin viikonloppuna sain levätä, ainakin sunnuntai aamuna. Lauantaina heräsin jälleen aikaisin, sillä aikomuksenani oli hakea Fitness24Seven -kuntosalille jäsenyys avaistarjouksesta. Se jäi kuitenkin kohdallani saamatta, sillä en jaksanut turvonneiden ja väsyneiden jalkojeni kanssa jäädä kamalan pitkään jonoon kärkylle. Olin paikalla puoli tuntia ennen salin aukeamista ja jo tuolloin jono näytti siltä, etten mahdu 200 ensimmäisen joukkoon, jolle oli tarjolla vuosikortti 99€ hintaan. Karvas pettymys, enkä jaksanut edes yrittää sinnitellä jonossa. Toden teolla treenaamaan pääsisin nähtävästi kuitenkin vasta tammikuussa.

Tässä kotona joutilaana pyöriessä ja remontin etenemistä seuratessa on tullut vähän väliä ideoita siitä, miten saisi kodista vieläkin viihtyisämmän. Ideoita on ollut ihana ammentaa instagramista, jossa on paljon houkuttelevia kuvia. Viimeaikaisin haaveideni kohde on ollut "shabby chic christmas". Mutta myös paljon kuvia mm. "white decor" ja "christmas interior" hakusanoilla on tullut selattua. Jännä miten tuo joulu-teema korostuu näissä mun hakusanoissa jo nyt.. ikuinen jouluttaja. 

Lisäksi monet nettikaupat ovat houkuttaneet minua selailemaan tarjontaansa alennuksineen. Eteinen, remontoitavan kylpyhuoneen edestä, onkin saamassa uutta ilmettä. Tuli tarve saada siihenkin siistimpää yleisilmettä, kun kerran kylppäri siitä vierestä loistaa pian uutuuttaan. Siispä, Jyskin tarjouksesta tuli hankittua eteisen penkki ja Kodin1:sen tarjouksesta uusi lamppu.

Eteisen penkki - Jysk
Lamb Gustav - Kodin1

Kunhan tuo remontti valmistuu, toivottavasti jo tällä viikolla, niin on kyllä todella ihanaa päästä siivoamaan eteinen ja kuisti. Sen jälkeen voin keskittyä toden teolla vajoamaan unelmaani turkoosista shabby chic joulusisustuksesta.

Syy tähän siniseen sävyyn on tietenkin se, että nämä joulukoristeet tulevat olemaan esillä myös ristiäisten aikaan. Pitäähän näiden kahden asian jotenkin nivoutua yhteen. Yhdistämällä "teemavärin" myös jouluun, saan tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kätevää!
Lisäksi, olen monena vuotena aikaisemminkin pyrkinyt välttämään liiallista punaisen käyttöä joulusisustuksessa. 

Mukavaa alkanutta viikkoa :)

Raskauden muovaama

Tänään alkoi virallisesti äitiysloma. Hip hei hurraa! Jälleen yksi etappi tämän raskauden kanssa saavutettu. Enää jäljellä se suurin etappi, lapsen saaminen syliin :)

Raskaus jännitti minua painon nousun ja muiden vartalon muutosten takia hieman. Nyt jälkikäteen kuvia katsellessa vasta tajuan, miten pieni minä oikeastaan olinkaan ennen kuin aloin odottamaan. 
Vatsa pullahti hyvin varhaisessa vaiheessa esiin. Olisiko ollut jo viikolla 6, kun jouduin pitämään housujani auki tai kumilenkillä sidottuna. Kiinni niitä ei pystynyt laittamaan, kun vatsaa ahdisti. Pian vatsan kasvamisen myötä tulivat myös kivut. Kohdun kasvukipuja oli alkuun todella paljon. Mitä olen muilta odottavilta kuullut, niin luulen sen olevan aivan yleinen pienempää kokoa olevien naisten raskausvaiva.

Oli menossa viikko 9, kun kävimme Prahassa. Reissuun valmistauduin mukavilla kengillä ja matkakumppaneita varoittelin, että voi olla, etten kykene reippaasti kävelemään pitkää matkaa, vaan täytyy välillä käydä huilaamaan. Onneksi kohdun kasvukivut olivat helpottuneet hieman tai jäivät pienelle tauolle juuri matkan aikoihin. Kaikenlaisista vaivoista olen joutunut kyllä kärsimään sittemmin.

Prahassa, vko9

Rintani ottivat alkuraskaudessa huiman kasvupyrähdyksen. Tämän asian kanssa oli vaikea tulla toimeen. En tilannut lolloja ja koetin tulla rehevämmän rintamukseni kanssa sinuiksi. Hyvä ettei itku tullut, kun jouduin ostamaan suurempia liivejä ja usein minun suustani kuultiinkin "haluan mun pikkutissit takaisin". Kutsuin uusia rintaliivejäni "lehmäpusseiksi" :D 
Nyt olen ok asian kanssa. Tiedän, että rinnat kasvavat vielä, mutta jospa ne myös palautuisivat ilman ketunnokkaefektiä. Kai siihen voi itsekin vaikuttaa urheilemalla..?

Nopea vatsan ja rintojen kasvu sai minut pelkäämään raskausarpia. Pelkäsin, että minusta tulee tiikeri kesän kynnyksellä. Ystäväni ovat lämpimästi suositelleet baby oilia vartalolle ehkäisemään raskausarpia. Se on halpaa ja riittoisaa. En ole toistaiseksi saanut arven arpea. Luulen tähän öljyämisen ohella vaikuttavan myös sen, että ikää on ehtinyt jo kertyä ja ihon pinkein elastisuus on historiaa osaltani. Muutaman nuoremman äidin kohdalla olen kuullut hurjia raskausarpitarinoita. Tosin nuoremmat eivät ole vielä välttämättä vakiinnuttaneet tapoihinsa päivittäistä vartalorasvojen hinkkausta.. 
Jotkut ovat sitä mieltä, että raskausarpia tulee, jos on tullakseen. Voi toki olla näinkin, että toisten iho vain on herkempää repeilyyn. Itse uskon, että siihen voi vaikuttaa omalla ihonhuollolla. 

Vatsaa
touko- heinäkuulta

Jo toukokuussa minusta tuntui, että vatsani on valtava. Ajattelin vain, että kaikki huomaavat tuon uskomattoman ison kuulan ja ettei kellään muulla voi olla noin suurta vatsaa jo tässä vaiheessa. Myöhemmin kuvia katsoessa huomaan kuitenkin, että aika normiltahan tuo on näyttänyt.. ainakin siihen verrattuna millainen se on nyt. Olin ikionnellinen, kun löysin farkut, joita pystyn pitämään. Äitiyshousuilla olenkin mennyt sitten huhtikuusta lähtien. Nyt nuo kevään ja kesän äitiyshousut kiristävät jo sen verran, että käytän lähinnä vain legginsejä tai collareita.

Kuntoilu raskausaikana on ollut aika vähäistä. Runsaiden kipujen takia en ole pystynyt lenkkeilemään lainkaan. Salilla käynnitkin jätin toukokuussa. Kesällä olen yrittänyt tehdä pieniä kävelylenkkejä ja olen harjoittanut kevyttä kotijumppaa, keskittyen lähinnä käsiin. Jokusen kerran olen käynyt uimassa (kylpylässä lilluttelemassa) ja tekemässä vähän jalkoja salilla. Joillain kerroilla on tullut voittajafiilis ja joillain kerroilla kamalat kivut. Jalkoja olen pääasiassa venytellyt. Ne poloset kun eivät ole meinanneet jaksaa kantaa kertyneitä kilojani. Nyt viikolle 36 tultaessa, painoa on ehtinyt kertyä 13kiloa. 

Vatsa pari viikkoa sitten

Kaiken kaikkiaan, olen ollut ihan tyytyväinen ja sinut itseni kanssa koko raskauden ajan. Olen käyttänyt mielelläni vatsaa korostavia vaatteita. Ainoa paikka, jossa yritin sitä piilotella, oli pubissa jossa kävin eräs perjantai ilta kaakaolla. Siltikin sain ikäviä katseita ja kuulin ihmisten keskustelusta taivastelua. Muutoin olenkin vältellyt kuppiloissa liikkumista iltaisin, sillä minulla on raskauden aikana ollut kamala kammo humalaisia kohtaan.. pelkään, että joku niistä horjahtaa vatsaani vasten tai keksii olla väkivaltainen tms. Johtunee osittain siitäkin, että kesäkuussa joku juoppo huuteli perääni hävyttömyyksiä, kun kuljin kaupungilla keskellä kirkasta päivää.

Viimeaikoina harmikseni on kuitenkin ilmaantunut turvotus. Sitä on naamassa, jaloissa ja sormissa. Sormukset ei mene enää ja kengistä pystyn käyttämään vain kumppareita tai jotain puutarhapistokkaita. Tähän asti turvotus on pysynyt kurissa kiinnittämällä huomiota syömisiin ja riittävään veden juontiin. Ilmeisesti tämä on tyypillinen loppuraskauden vaiva. Toivottavasti nesteet lähtee kiertämään imetyksen myötä ja saan ainakin omat kenkäni käyttöön.

Ja ei muutaku maaliviivaa kohti, läntsäreissä löntystellen. :)

Kauniina synnyttämään

Jonkin verran olen seuraillut muiden odottavien keskusteluja netin erilaisilla keskustelupalstoilla. Muutama tuttava on myös raskaana samaan aikaan ja heidän kanssaan on tullut vaihdeltua kuulumisia tasaiseen tahtiin. Erityisesti keskustelupalstoilta on noussut esiin jo tiedossani ollut ilmiö, joka on nyt näemmä rantautunut Suomeenkin. Äidit haluavat olla kauniita äitiyden ensimetreillä.

Näin asiasta on kirjoitettu Iltasanomien muoti ja kauneus -sivuilla jo heinäkuussa 2013 artikkelissa Äidit valmistautuvat synnytykseen kauneushoitolassa:

"Maailmalla on nyt muotia varustautua synnytykseen ja äitiyden alkutaipaleelle laajalla kauneudenhoitokattauksella. Tarkoitus on olla kaunis kuvissa, joita otetaan heti synnytyksen jälkeen vastasyntyneen kanssa. Ilmiöstä on kirjoittanut mm. brittilehti Daily Mail.

Esimerkiksi Britanniassa odottaja saattaa ottaa ripsi- ja hiuspidennykset, kestovärjäykset, vahauttaa ihokarvat pois ja laittaa kynnet. Jopa suihkurusketus on Britanniassa suosittua odottajien keskuudessa, Suomessa sitä ei raskaana oleville suositella.

Suomessakin kauneushoitoloissa on tarjolla monenlaisia hemmottelu- ja huoltopaketteja odottajille. Alan yrittäjien mukaan niiden suosio tuntuu olevan nousussa."

Turha minun on kieltää, etteikö itsellänikin olisi käynyt muutama kaunistautumisajatus mielessä. 

Sattumalta kuitenkin, taisasin väliajoin tapahtuva kampaamokäyntini sattuu olemaan vain muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa. Toki tästä asiasta vitsailin kavereille, että jos lapsi sattuukin yrittämään pihalle ennen kampaamoani, niin en suostu. Juurikasvullahan minä EN synnytä. Hiuksiani on raidoitettu pitkään, jo ennen raskaaksi tulemista. Joten väriaineet eivät kosketa päänahkaani ja pääse siten imeytymään kehooni.

Juhlakynnet

Geelilakkauksia otin muutamat kesällä. Juhliin piti toki saada juhlavat ja kestävät kynnet, eikä mitään perus ranskalaista manikyyriä. Nytkin geelilakkaus on käynyt mielessä, että olisi siistit kynnet pidempään, eikä vauvan kanssa tarvitsisi olla heti lakkaamassa tms. Mutta törmäsin netissä juttuun, että geelilakkaukset ja rakennekynnet suositellaan poistamaan ennen synnytystä. Äidin veren hapettumista seuraava anturi ei välttämättä pysty kunnolla toimimaan geelin läpi. Tästä kirjoitettiin Savon Sanomissa.
Geelikynsistä olen kuullut puhuttavan myös, että nämä itse geeliaineet ovat aikamoisia myrkkyjä ja voivat aiheuttaa ottajilleenkin voimakkaita allergisia reaktioita. Tämän kuitenkin todennäköisesti aiheuttaa geeliaineiden pääsy verenkiertoon, joten on oltava tarkkana, että kynsinauhat ovat ehjät näitä aineita kynsille laitettaessa. Ehjän ihon kanssa en itse henkilökohtaisesti usko aineissa olevan vaaraa syntymättömälle lapselle.

Juhlan jälkeiset rokkikynnet

Ripsipidennyksistäkin olen haaveillut. Olisin edes hieman huollitellumman näköinen siinä alkujärkytyksessä ja mahdollisessa väsymyksessä. Tiedän kuitenkin, että ripsiliimat ovat todellisia myrkkyjä, joille erityisesti ripsiteknikot altistuvat voimakkaasti saaden allergisia reaktioita ja jopa hengitysoireita. Raskaana olevan naisen keho kyllä suodattaa aika paljon ja turvaa siten sikiötä. Olen kuitenkin usean kauneushoitolan sivuiltakin lukenut, ettei ripsipidennyksiä suositella raskaana oleville. Syytä siihen ei ole heidän sivuillaan kerrottu. Liekö syy juuri ne myrkyt vai osittain sekin, että monen raskaana olevan on vaikea olla selällään kovin pitkää aikaa. Ripsien laittohan taitaa kestää useamman tunnin.
Olen itse altistunut monille myrkyille ja saanut kemikaaleista yliherkkyysreaktioita. Siksi pelkään myös ripsiliimojen aiheuttavan minulle joitain oireita, joten jätän ne vielä toistaiseksi ottamatta. 

Viimeisin askarteluni kynsilakoilla

Keskustelupalstoilla on noussut esille alapään karvoituksen vahaaminen ja kynsien lakkaaminen. Kovasti hämmästelin erään aikomusta lakata varpaankynnet kauniiksi vielä ennen laskettua. Miten ihmeessä se onnistuu vatsan kanssa. Kuulema vain niin, että istuu penkillä, nostaa jalan pöydälle ja alkaa askartelemaan. :D Periaatteessa se saattaisi onnistua minultakin, mutta tähän asti olen antanut mieheni huoltaa varpaankynsiäni. Mutta olisipa ihana käydä vielä kunnon jalkahoidossa ennen vauvan tuloa. Yhdessä kävinkin jo alkukesästä, polttareideni yhteydessä.

Tuohon alapään vahaamisasiaan en ota kantaa.
Geelilakkaukset tehnyt Hannele kunsii.blogspot.fi
Polttareiden jalkahoito: Sokoksen Hyvä olo

Raskaana remontin keskellä

On tämäkin elämää.. viimeisillään raskaana remontin keskellä. Kymmenen vuotta sitten naureskelin vastaavassa tilanteessa oleville. En ymmärtänyt miksi kukaan moiseen ryhtyy. Nyt ymmärrän ehkä paremmin, mikä ajaa tällaiseen. On pesänrakennusviettiä, halua saada paikat kuntoon vauvaa varten jne. Vauvan tulo aiheuttaa sen pakottavan tarpeen tehdä just se remontti, mikä on ollut mielessä jo pitkään, mutta jostain syystä jäänyt roikkumaan. 

Nyt tilanne on se, että laatat ja kalusteet odottavat paikoilleen asettelua. Meillä surisee huippuimuri, joka syytää remonttipölyt suoraan pihalle. Meillä on ovi auki ulos asti monta tuntia päivässä. Kissat on yläkerran huoneessa jemmassa ja alakertaan tulee hiukan viileähkö päivän aikana. Halleluja jos tämän väsymyksen ja metelin keskelle mulle iskee vielä flunssakin, joka tuntuu vaivaavan tällä hetkellä useaa viimeisillään raskaana olevaa. Otan aika ajoin kupin kuumaa ja pakenen peiton alle yläkertaan kissojen seuraksi katselemaan hömppää tabletilta. Remppamies hoitaa ahkerasti työtään, jyrsimet ja sun muut työkoneet laulaa. Ja hyvältä alkaa näyttää, kylppärissä ei ole kuin seinät.

Alakerrasta on vedet katkaistu. Keittiöönkään ei tule vettä. Kannan minipienestä yläkerran vessasta, liian ahtaasta lavuaarista litran vettä kerrallaan keittiöön. En tiedä miten tiskaaminen järjestetään. Pitää varmaan hakea saavilla kellarin pesutiloista vettä. Tai sitten jemmaan vain likaiset astiat haisemaan viikoksi pesukoneeseen ja käytän ensi viikon kertakäyttöastioita.. 

Näin sitä sitten elellään. Viikko ainakin vielä. 

Ja sitten kirjaan muistiin itselleni ja annan samalla hyvän vinkin muille. Jos ikinä enää olet raskaana, niin hoida akuutit remontit raskauden puolivälissä, jolloin energiaa on vaikka muille jakaa. Älä odota pesänrakennusvietin huippua ja raskauden loppumetrejä suurten projektien kanssa. Tai oikeastaan paremmin: älä ryhdy mihinkään isompaan raskauden loppumetreillä, vaan nautiskele vain olostasi. (Niinä hyvinä päivinä kun pystyy nauttimaan)

Loppujen lopuksi olen tyytyväinen, että tämä tehdään nyt, sillä ei tätä olisi vauvan läsnäollessa pystynyt toteuttamaan.

Lapsivuodelahja?

Törmäsin termiin lapsivuodelahja vastikään. En tiennytkään, että sellainen oikeasti on joillakin käytäntönä, että isän tulee ostaa lahja tuoreelle äidille palkintona raskaudesta ja synnytyksestä. No okei, myönnän, että välillä olen itsekin vitsaillut jonkun koruliikkeen kulmilla, että olisinkohan ansainnut sitten synnytyksen kunniaksi vaikka tuollaisen.. mutta en minä nyt ole missään vaiheessa sitä tosissani sanonut. 

Yhdessähän tässä projektissa ollaan miehen kanssa, mies on lahjonut minua koko raskauden ajan olemalla läsnä ja tukena minulle. Hän on ollut vierellä vaikeina hetkinä ja tehnyt kaikkensa, että jaksaisin. Uskon, että tuo sama tuki ja turva on hänestä myös synnytyksessä. Häneltä odotankin ennen kaikkea läsnäoloa raskauden viime hetkiin ja synnytykseen. Tästä syystä keikatkin on laitettu jäihin kriittisimpien kuukausien ajaksi. En oleta, että hän vielä lahjoisi minua maallisella mammonalla rutistuksemme päätteeksi.

Sen sijaan, olen miettinyt, kuinka itse palkitsisin itseni raskaudesta, synnytyksestä ja vauva-arjesta selviytymisestä.. jos siis selviydyn niistä :D

Kuntosalin jäsenyys? Hemmotteluja kauneushoitolassa? Kylpyläloma? Uusi hiustyyli? Uusi mekko ristiäisiin? Ripsipidennykset? 

Nuo kaikki tulen todennäiköisesti hommaamaan itselleni joka tapauksessa, niin ei se taida olla tarpeeksi tuntuva palkinto näin suuresta asiasta.

Mutta miten olisi tatuointi? 

Ajatus tatuoinnin ottamisesta muistoksi raskaudesta ja lapsen saannista on pyörinyt mielessäni jonkin aikaa. Olenhan vuosia miettinyt, että ottaisin tatuoinnin, mutten ole koskaan saanut aikaiseksi. Nyt saattaisi olla hyvä syy, miksi sen ottaisin. Lisäksi olen kovin pelännyt kipua, jota tatskan ihoon hakkaaminen aiheuttaa, mutta luulen, ettei se synnyttämisen jälkeen tunnu enää missään. Veljeni otti vastikään tatuoinnin ja tämäkin vahvisti uskallustani tatuointiin.. jos hänkin siihen pystyy, niin kyllä minäkin!

En tietenkään voi suoraan synnytyksestä kiiruhtaa tatuoitavaksi, sillä imettäessä ei suositella tatuoinnin ottamista korkean infektioriskin vuoksi. Mutta jospa sitten myöhemmin? On tässä ainakin hyvin aikaa pohtia asiaa ja suunnitella minkälaisen haluan.. ja uskallanko  loppujen ottaa kuvaa.

Olen hakenut inspiraatiota tatuointiini lähinnä instagramista ja pinterestistä hauilla feather tattoo, ankle tattoo, lilly tattoo, lilly and stars tattoo.. jne

Pikaloma Prahassa

Kävimme maaliskuussa Prahassa nopealla kaupunkilomalla.  Pieni, tuolloin vielä katkaravuksi kutsuttu, oli ensimmäistä kertaa ulkomailla mukana. Toki hän sai sen kunniaksi itselleen matkamuiston, oman myyräpehmon. Tässä muutama kuva reissultamme. 

Päiväretki turistiryhmän mukana Kutna Horassa.
Luukirkko ja Santa Barbaran katedraali.

Prahaan tutustumista ja oleellisia nähtävyyksiä.
Guessin liike, astronominen kello, Kaarlen silta, katutaidetta ja joulupuoti.
Ostin ensimmäisen joulukoristeeni tälle vuodelle jo maaliskuussa..
pistä paremmaksi :D

Prahan linnaan tutustuminen ja Vituksen katedraali.

Seuraava matka toteutetaankin sitten lapsen kanssa, siis siten että hän on ulkoistanut itsensä minusta. Vaatii huomattavasti enemmän suunnittelua. Jännittää ajatuskin. Tavoitteena kuitenkin on opetella matkustelu lapsen kanssa jo varhaisesta vaiheesta lähtien, ettei tässä jämähdetä totaalisesti sohvan nurkkaan. Suunnitteilla on alustavasti ystäväperheen kanssa matkaa etelään ja näytille vientiä ukille Barcelonaan.

Tässä asiassa otetaan mieluusti kaikki vinkit vastaan. Miten vauvan kanssa matkustetaan?

Turhake vai tarpeellinen? Vartalotyyny

Äitiyteen kasvamiseen liittyy seikkailu tarvikeviidakossa. Lapsen hoito tuntuu olevan nykyaikana melkoista välineurheilua ja kaikkea on tarjolla, aivan kaikkeen. Osa on varmasti turhaa, mutta moni tavara auttaa selviytymään arjesta vauvan kanssa hieman paremmin tai ainakin helpottaa jättämään oman mielikuvituksen käyttämättä.

Kaikenlaisiin tarvikkeisiin ja vempaimiin on tullut törmättyä. Osan niistä itsekin hommanneena ajattelin kirjoitella tavaroista, jotka varmasti jakavat mielipiteitä tarpeellisuutensa suhteen. Siitä lähti ajatus kirjoistuksiin, jotka tulevat kulkemaan otsikolla "turhake vai tarpeellinen". 

Kuva

Mutta, ei riitä, että vauva-arkea suoritetaan välinein, myös tähän raskausaikaan on omat välineensä. Yksi näistä on vartalotyyny. Haaveilin sellaisesta jossain vaiheessa, kun vatsa alkoi ahdistaa yöllä. Se ei oikein asettunut mukavasti viereeni. Toisinaan lapsikin alkoi potkimaan patjaa ja sehän se tuntuu jännälle, kun vatsa jää jalan ja patjan väliin. Selällään ollessa alkoi tulla ikävää paineen tunnetta. Kauhistuin kuitenkin vartalotyynyjen hintoja. Ajattelin, että imetystyyny ajaa vartalotyynyn asiaa. No.. kesäkuumalla imetystyynyn sisällä olevat "styroksin muruset".. siis mitä se on se pieni höttö sen tyynyn sisällä, jonka asiosta se on oivasti muotoiltavissa? No kuitenkin, ne muruset alkavat lämmittää liikaa ja ne rahisevat aina asentoa muuttaessa. Eli ei ajanut minun imetystyynyni vartalotyynyn asiaa.

Kuva

Päädyin hakemaan mukavampaa nukkumisasentoa lukuisilla erilaisilla tyynyillä. Niinpä loppujen lopuksi, minulla on yöllä neljästä viiteen erilaista tyynyä. Yksi suuri tyyny oman tyynyni alla, jotta saan hieman pystympää asentoa. Yksi pitkulainen sohvatyyny vatsaa tukemassa, kun olen vasemmalla kyljelläni ja toinen samanlainen selän takana. Näin ollen, kun meinaan kääntyä, on tyyny selkäni takana tukemassa että jään ns. puolikyljelleni. 

Tyynymeressä olen onnistunut nukkumaan hyvin. Ainoa miinus siinä tietenkin on se, että puolisolle jää sängyssä vähemmän tilaa, kun rouva myllää kaikkien tyynyjensä kanssa :D

Ja nyt löysin tällaisen videonkin, jossa neuvotaan erilaisia nukkumista helpottavia tyynykikkoja raskaana oleville. Nämä samat keinot keksin kokeilemalla tyynyjen käyttöä apuna jo kesällä, ennen kuin hoksasin etsiä vinkkiä youtubesta..

Mutta tässä video teille havainnollistamaan. Itse olen siis käyttänyt lähinnä tuota jälkimmäistä tyyliä nukkumisessa.

Joten, lopputulokseni on, että kunnon vartalotyynyllä olisin päässyt varmasti helpommalla ja olisin säästynyt lukuisten tyynyjen kanssa puljaamiselta. Mutta nyt meni näin.

Hääpuku, kotimaista käsityötä

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, teetin hääpukuni. En pitänyt tarjolla olevista valmiista äitiyshääpuvuista, joten ompelimo Johanna Paatolan kanssa sujuvalla yhteistyöllä saatiin aikaiseksi muuttuvalle vartalolleni sopiva äitiyshääpuku.

Ideoita pukuun hain selailemalla netistä hääpukukauppojen valikoimia ja häälehtiä. Lähtökohtana puvulle oli, että sen täytyy olla herkkää pitsiä, kauniisti laskeutuva ja vatsaa myötäilevä, jopa sitä korostava. Kuvien perusteella ajatus hahmottui mieleeni ja piirsin sen paperille. Tästä piirustuksesta ja epämääräisistä selityksistäni Johanna sai loistavasti kiinni ja puku alkoi hahmottumaan hänenkin mielessään.

Kankaat valitsin Eurokankaasta

Yhteistyössä pohdittiin pukua ja Johannalla oli antaa hyviä ehdotuksia siihen, kuinka puku olisi raskausaikaan sopiva ja vatsankin kanssa helppo kantaa. Puvun tuli olla kevyt, eikä se saanut painaa eikä puristaa ja erityisesti sen kanssa täytyi päästä näppärästi vessaan. Kaiken kaikkiaan puvulta haettiin helppoutta, näyttävyyden ohella. Vatsaa, sen kokoa ja muotoa täytyi pystyä arvioimaan ja jopa ennustamaan aivan viime hetkiin saakka. Pukuun tullut nyöritys mahdollisti istuvuuden juhlapäivänä, vaikka vatsani olisi ottanut suuremmankin kasvupyrähdyksen. Puku valmistui muutamaa viikkoa ennen juhlaa.

Pukemista ja riisumista helpottamaan siihen ommeltiin sivusaumaan piilovetoketju. 
Aivan aluksi ajattelin, että pukuun tulisi pitsiset olkaimet, mutta tämä ajatus muuttui puvun tekemisen yhteydessä. Ensin ajatus tavallisista olkaimista vaihtui niskalenkkiin, joka alkoi lopulta ahdistaa niin, että pidin pukua olkaimettomana. Puku pysyi loistavasti yllä, sillä siihen oli selkäpuolelle laitettu myös silikoninauhaa. Lisäksi käytin sydänpääntiessä pukuteippiä.

Puvussa oli laahusta hieman. Laahus pysyi muodossaan paremmin sen sisään ommellulla krinoliinilla. Krinoliinia ja hotfix strasseja puvun koristukseksi kävin hankkimassa Palokasta, Alemana Dance Center-liikkeestä. Ylijääneitä strasseja hyödynsin kenkiini. Kengät oli kirppislöytö, joita vain tuunasin mieleisekseni. Laahuksessa oli lenkki, jolla sain kannettua sitä itse. Lisäksi myöhemmin helmaan lisättiin vielä yksi lenkki, josta sen sai nostettua puvussa olevaan nappiin kiinni esim. tanssin ajaksi.
Helmaan laitettiin vielä tylliä antamaan tukea merenneitomaiselle muodolle. 

Hinnasta sen verran.. Unelmani muutaman satasen käytetystä puvusta romuttui jo siinä vaiheessa, kun selvisi, että olen raskaana. Hääpukujen hintoja kun vertaillaan, niin pukuni ei ole se halvin mahdollinen, mutta ei kyllä kalleinkaan. Yhteensä töineen ja tarvikkeineen pukuni kokonaishinta jäi reilusti alle 1000e.

Jos sinulla on visio unelmiesi hääpuvusta ja sitä ei löydy valmiina kaupasta, niin miksipä et ottaisi yhteyttä ompelijaan ja lähtisi toteuttamaan unelmaasi? ;)

Meikkini ja kampaukseni tehtiin Salon MammaMiassa. 

Kuvat juhlapäivältä: Katriina Pikkarainen