Turhat ja tarpeelliset vauvatarvikkeet 5kk

Käyn nyt läpi viiden kuukauden vauva-arjen kokemuksella tarvikkeita, jotka ovat olleet hyödyksi. Listaan myös muutaman aivan joutavan tavaran. Näin siis meillä, jossain toisessa kodissa asia voi tietenkin olla toisin.

TARPEELLISIA:

Tripp trapp syöttötuoli ja siihen asennettava newborn set. Todella tarpeellinen. Olen tämän avulla saanut nauttia virkistävästä aamukahviseurasta ja pystynyt juomaan kahvin pöydän ääressä. Pieni isäntämies on viihtynyt sitterissään alun opettelun jälkeen loistavasti. Myös ensimmäiset sosemaistelut on onnistunut luontevasti pöydän ääressä tässä kellotellen. 

Pian ikää tulee sen verran, että tästä voidaan luopua ja alamme opettelemaan tripp trapp tuolissa istumista babysetin kera. Baby setin rinnalle olen hankkinut myös valjaat, jossa istumisharjoittelut, välillä melko vilkkaankin poitsun kanssa, olisivat turvallisia.

Jalallinen vanna
Ei ole tarvinnut kökkiä lattianrajassa.

Leikkimatto
Joululahjaksi saatu matto on ollut kovalla käytöllä. Joulukuussa vain sylissä viihtyvä vauva sai virikettä ja äitikin sai omaa aikaa lapsen viihtyessä selällään roikkuvia lelujaan ihastellen. Nyt matolla ollaan lähinnä vatsallaan ja ihmeteltävää riittää silloinkin, rapisevia juttuja ja värikkäitä kuvioita. 

Lisäksi meillä viihdytään paljon ompelemallani alustalla erilaisten lelujen ja kääntymis/ryömimis-harjoitusten parissa. 
Samaa sarjaa on meillä myös imetystyyny. 

Vanha imetystyyny sai uuden päällisen,
ihan itse ompelin 

Pilvimobile on jonkun käsityönä tekemä,
löytyi meille kirpparilta.

Mobile hoitopöydän yllä
Vaipan vaihdot ym. hoito toimenpiteet ovat sujuneet rauhallisesti lapsen ihastellessa pilviään. Nyttemmin tosin on alkanut varpaat kiinnostaa enemmän.

Turvakaukalolle sopivat matkarattaat tms.
Meillä on matkaratasrunko, jossa on adapterit turvakaukalolle. Ratas taittuu pieneen tilaan ja on näppärä kulettaa peräkontissa. Sen saa nopeasti kasaan, turvakaukalo adapteriin ja mars kaupoille. Myöhemmin matkaratasrunkoon on olemassa istuinosa.

Pinnasängyn tassut ja reunapehmuste
Tassujen avulla saan vauvan rauhoitettua uneen...joskus edes. Siirtyminen perhepedistä omaan sänkyyn on meillä vielä vähän vaiheessa.

Mikrosterilointikupu
Nopeaa ja helppoa tuttien ja pullojen sterilointia.


TURHAKKEITA:

Turhakkeeksi osoittautui tämä kaunis käsityönä tehty babynest. Meillä on sen verran leveä divaanisohva, että sen kulmaan lapsen sai turvallisesti köllöttelemään. Tämän käyttö ei onnistunut perhepedissä, sillä laidat estivät vanhempien näkemisen ja sehän ei käy laatuun, että mutsia ei näy yöllä. Pinnasängyssä oli hetken käytössä päikkäreillä, mutta jätkäpä ei suostunut sielläkään nukkumaan. Eniten tarvetta oli parin päivän mummolareissulla, jossa kaposalla sohvalla köllöttelyt olivat turvallisia tässä pesässä. Vähälle käytölle jäi. Nyt tämä on jo myyty seuraavaan kotiin.

Kylpytuki
Ei ole tullut käytettyä. Kylvyt sujuu itse lasta kannatellen.

Epäergonominen kantoreppu
Enemmän hyötyä olisi kantorepusta, jolla voi lasta kantaakin, ilman että on pelkoa vauvan huonosta asennosta. Ainakin Jyväskylässä on liike, jossa voi käydä sovittelemassa ergonomisia kantovälineitä ja ostaa/vuokrata sieltä omansa. Liikkeessä on kuulema myös loistava ja asiantunteva palvelu. 

Muut kuin bodymalliset yläosat vauvalla, kuten t-paidat ja puserot
Vauvaa nostellaan paljon, paidat nousevat kainaloihin herkästi. 

Iso kasa imetyspaitoja
Turhaa hamstrata läjää imetyspuseroita kaappia pullolleen. Eniten olen käyttänyt kahta Boobin imetyshupparia. Boobin paidat ovat loistavia imetysluukkunsa ansiosta, jolloin ei tarvitse kaivaa koko tissiä esiin ;) Muutoin olen käyttänyt paljon läpällisiä imetystoppeja ja usein siinä päällä on joku löysempi paita tai avattava neule tms, jotta imetys onnistuu helposti. Imetystoppeja käytän myös öisin. Minulla on työnalla tarkempi listaus tuiki tarpeellisista mutsitarvikkeista ;)

Tämä Amazon Koala riippukeinu on vähän sellainen vempain meillä, että en osaa sanoa onko se turhake vai tarpeellinen. Toisinaan siinä on pikkuinen torkahtanut, mutta ei mitenkään erityisen pitkästi. Onpahan erikoinen olohuoneen sisustuselementti :D

Tässäpä nämä. Lisäksi olen pohtinut bumboa, hyppykiikkua, kävelytuolia jne. Onko kokemuksia? Ovatko olleet tarpeellisia? Mitä muuta erityisen turhaa tai tarpeellista tarviketta vauvalle on olemassa?

Tuoksuni

Vuosien mittaan olen ihastunut ja testaillut useita eri tuoksuja. Pidän hajuvesien käytöstä arjessa ja juhlassa. Nyt niitä tuleekin käytettyä jonkin verran, kun en ole työssä, jossa tuoksujen käyttö on kielletty.

Minua miellyttävät raikkaat ja naiselliset tuoksut. Kesäisin innostun toisinaan testailemaan erityisen raikkaita ja kepeitä hajuvesiä. Vakiokalusteeseeni on kuitenkin asettunut nämä kolme tuoksua, jotka sopivat eri tilanteisiin. 

Mexxin Black ilmestyi 2009. Samana vuonna kävin ensimmäisen kerran Los Angelesissa. Tämä tuoksu tuo mieleen sen matkan ja illan vietot siellä. Piti ihan ostaa uusi puteli, kun sellaisen löysin. Oiva "yötuoksu" ja käytänkin tätä usein viihteellä. Myös miesten versio Mexxin Blackistä on hyvän tuoksuinen. Sitä taisikin jossain vaiheessa taloudessamme olla käytössä myöskin. 

Christina Aguileralta olen kokeillut muutamia tuoksuja, mutta tämä Royal Desire on osoittautunut parhaimmaksi. Käytän tätä arjessa. Suihkaus hiusten sekaan silloin tällöin ja tuoksun sopivasti, mutta en liikaa lempituoksultani.

Versacen Bright Chrystalista minulla on vain tämä pikkuruinen näytepullo. Tämä on kuitenkin mielessä hankkia isompanakin jossain vaiheessa. Oiva juhlatuoksu. Tätä minulla oli mm. hääjuhlassamme viimekesänä. Miltei kuin tuo Christinan arkituoksuni, mutta hivenen juhlallisempi ja arvokkaampi. Versace on siis erikoitilanteideni tuoksu.

Toki Mexxin ja Christinan tuoksuista löytyy myös matkakoot :)

Hyvää yötä

Joku viisas on joskus sanonut, että päivät lapsien kanssa ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. No mutta entä sitten ne yöt. Ne ovatkin aivan jotain omaa luokkaansa. Ei kaikilla, mutta meillä ainakin on.

Hyvää yötä -toivotus on saanut vauvan kanssa aivan uuden merkityksen. Ennen tuo lausahdus oli minulle vain totuttu tapa, ilmassa heliseviä sanoja ilman sen suurempaa merkitystä. Toivotus, joka kuuluu sanoa nukkumaan mennessä. 

Nyt hyvää yötä tarkoittaakin jo jotain. Miehen lähtiessä yövuoroon toivotamme toisillemme hyvää yötä. Minun toivotuksessani on painotusta ja sisältöä. Toivon miehelleni turvallista työvuoroa ja jaksamista aherrukseen väsyneinä pikkutunteina. Onhan arki kotonakin väsyttävää ja siihen päälle on käytävä vielä töissä. 
Mieheni puolestaan toivottaa hyvää yötä minulle myöskin suurella sisällöllä. Toivotetaan todella onnistunutta yötä, jossa olisi enemmän unta kuin valvomista ja turhautumista. Hyvä yö, jossa lapsella olisi hyvä olla ja hän saisi rauhallisena nukkua.

Hyvää yötä, nuo kaksi sanaa tarkoittavat niin paljon vauvaperheessä.

Niin, hyvää yötä ja kauniita unia. Nuku hyvin ja herää levänneenä ja virkeänä. Hehku uutta tarmoa ja voimaa huomisessa ja jaksa hyvin kaikessa arkisessa aherruksessa, oli se sitten mitä hyvänsä.

Treenimutsin ruokavaliosta

Raskauden jälkeen olen syönyt huolettomasti mitä mieli on tehnyt. Ruokavalio oli erityisen retuperällä koko joulukuun ja oikeastaan vielä tammikuussakin, kunnes joulusuklaat loppuivat. No okei, on niitä vieläkin, mutta avaamattomissa paketeissa. Niitä säästellään vieraille kahvin kanssa tarjottaviksi. Suklaan syönti teki sen, että paino pysyi tiukasti samassa lukemassa. Vaikka suklaata meni päivästä toiseen useita paloja, ei imetyksen ansiosta paino kuitenkaan lähtenyt nousuun. Suklaiden loputtua paino on hiljalleen lähtenyt jälleen hivuttautumaan kohti sitä, mitä se oli ennen raskautta. Suklaan syönnin loputtua nälkä on tullut kylään useammin. Vaikea on löytää balanssia ruokailun ja ruokamäärien kanssa. Imetys kuluttaa n.500kaloria/vuorokausi.

Huomasin jokunen aika sitten, ruokavaliotani pohtiessani, että syön hyvin hiilaripainotteisesti. Vaaleaa leipää, mysliä, pastoja.. Olen pyrkinyt tietoisesti lisäämään kuituja, proteiinia, hedelmiä ja marjoja ruokavalioon. Yritän parhaani mukaan saada näitä perusravinnosta, välttelen proteiinilisiä. Esim. aamupalalla tein vasta banaanipannareita. 2banaania, 2munaa, sopivalta tuntuva määrä leseitä. Nautiskelin mustikoiden ja mansikoiden kera. Lisäksi olen tehnyt mm. iltapalaksi rahkapohjaisia smoothieita. 

Hiilareita ei sovi imettävänä äitinä jättää ruokavaliosta vähälle, sillä ne vaikuttavat maidon tuloon. Vesi on myös tärkeää. Veden juonti ei ole onneksi koskaan ollut minulle ongelma. Sitä menee paljon päivän mittaan. Pidän yleensä juomapulloa mukanani, siellä sohvalla jossa yleensä paljon aikaani vietän tai hörppään lasillisen aina kun menen hanan ohi.

Salaatit ovat viimeaikoina olleet suosiossani. Teen mielelläni ison kulhon salaattia kerralla, jotta siitä on kätevä napsia vaikka välipalaksikin. Jos nautin salaattia lounaaksi, niin tykkään kuitenkin lisätä jotain lämmintä salaatin kanssa. Se on ollut paistettuja kanasuikaleita tai kalapullia, pannulla pyöräytettyjä ananaspaloja ja halloumijuustoa. Muita salaattiin tulevia lempiaineksiani ovat: salaatin lehdet, kurkku, tomaatti, viinirypäle, melonit, porkkanaraaste, kananmuna, avocado, pähkinät, crutongit ja tietenkin aina pieni loraus jotain salaatinkastiketta.

Hyvä lisukesalaatti tulee myös yksinkertaisesti vaikka vain porkkanaraasteesta, ehkä seassa myös mandariininpaloja tai puolukoita.

Tässä vielä ohje uuteen lempparisalaattiin, joka toimi siltäänsä sekä oivana lisukkeena paistetun kalan kanssa.

Hedelmäinen halloumisalaatti

Salaatinlehtiä

Ananaspaloja

Avocadoa

Hunajamelonia

Viinirypäleitä

Paistettua halloum-juustoa

Siemeniä pinnalle 

Halutessaan loraus kastiketta

Mutsi treenaa, elämää erkauman kanssa

Sektiosta tuli kuluneeksi jo 3kk. Haava on parantunut loistavasti. Sitä on kehuttu aivan alusta lähtien siistiksi ja mielestäni se on ihan nätti. Niin nätti kuin tuollainen arpi voi tässä vaiheessa olla. Jää ns. bikinirajan alapuolelle. Minut leikattiin yöllä, kävelemään nousin seuraavana päivänä. Tikit poistettiin viikko leikkauksesta ja liikkuminen helpottui päivä päivältä. Sektion yhteydessä tai ehkä jo raskauden aikana (suurikokoinen vauva) vatsalihakseni erkaantuivat reilusti. 

Erkauma ei ole vieläkään palautunut kunnolla. Sen tiedän testaamalla selinmakuullaan lattialla, jalat koukussa lapoja lattiasta varovasti nostaen. Sormilla tunnustellen navan seutuvilla ja sen alapuolella on n. 1-2cm rako, vatsalihasten erkauma. 
Erkauma on lähtenyt kuroutumaan kiinni hyvin, kuukausi sitten rako oli arviolta jopa 6cm. Niin kauan kuin erkaumaa on jäljellä, en voi kunnolla käyttää vatsalihaksiani. Sängystä nousen edelleen kyljen kautta, kuten suuren osan raskausajastakin. 

Raskauden ensimmäiset viikot vs. viimeisillään

Imetys pudotti raskauskiloja nopeasti. Ensimmäisen parin viikon aikana tippui 10kg. Vatsakumpu palautui hiljalleen ja suurinosa omista vaatteista menee nätisti päälle. Tiukimmat farkut eivät mene kiinni.. Lienee vika jäljellä olevassa erkaumassa. Yhteensä painoa kertyi raskauden aikana n. 15kg, joista jäljellä on 3,5kg. 

3 kuukautta synnytyksestä

Personal trainer on laatinut minulle sekä salilla että kotona tehtävän ohjelman. Näitä pyrin tekemään molempia kerran viikkoon. Lisäksi heitän reippaan vaunulenkin 30min-1h vähintään kolmesti viikossa. Ohjelmat keskittyvät kiinteytykseen sekä heikkojen lihasten vahvistamiseen. Erkauma vaikeuttaa vatsalihasten treenaamista, joten alkuun ohjelmassa on varovaisia liikkeitä, jotka eivät sisällä kiertoja tai rutistuksia. Kaikissa liikkeissä tietenkin ryhti ja kehon kokonaisvaltainen hallinta ovat tärkeässä roolissa, joka osaltaan vahvistaa myös keskivartaloa.

Lisää tietoa erkaumasta, sen syistä ja kuntouttamisesta löytyy Metropolian ammattikorkeakoulun fysioterapian koulutusohjelmassa vuonna 2012 tehdystä opinnäytetyöstä Suorien vatsalihasten erkaantuma ja vatsalihasharjoitteet  synnyttäneillä naisilla.

Tässä vielä vinkkejä vauvan kanssa jumppailuun:

Kuva: darebee.com

Imetysviihdettä

Tissitakiaiseni viihtyy lupsutuspuuhissa toisinaan pitkiäkin pätkiä. Hän myös tykkää torkahdella rinnalle. Nukkuminen kun tahtoo muuten olla levotonta ja vaikeaa, niin siinäpä sitä sitten ollaan. Toisinaan annan nukkua pitkänkin pätkän sylissä, kun toinen on päässyt niin makeaan uneen. En raaski siirtää mihinkään, kun tiedän sen aiheuttavan levottomuutta ja pian herää. Sitten ollaan väsyneitä.

Äidin rooli tässä on olla syli.. mutta tätä sylissä nukkumisaikaa olen ottanut myös "omana aikanani". Parasta viihdettä näinä hetkinä ovat olleet:

Game of Thrones -sarjan 5 ensimmäistä kautta on pian läpi kahlattu. En ole mikään sarjan suuri fani ja osa jaksoista on pyörinyt vaan taustalla, ilman että olen sitä kovinkaan intensiivisesti seurannut. Mutta se on ollut ihan ok ajanvietettä. Mitähän muita hyviä sarjoja voisi HBO-kirjastosta sitten katsella?

Sosiaalisen median välityksellä olen päässyt vaihtamaan kuulumisia ja jakamaan tunteita muiden tuoreiden äitien kanssa. Facebookissa ryhmässä, joka kannustaa, tiedottaa, keskustelee ja puhuu avoimesti mistä vaan. Lisäksi muutamalla tutulla on samoihin aikoihin syntynyt lapsi. Heidän kanssa tulee päivitettyä kuulumisia ja tsempattua. Äitiyhteys on mielestäni tärkeää. Vain toinen samassa tilanteessa oleva voi täysin ymmärtää.

Tabletti on siitä kätevä, että siinä on netin selaus mahdollisuus näppärämpi kuin puhelimessa ja sen saa sohvalle imetyssessioihin mukaan. Niinpä sitä tulee toisinaan useampikin nettikauppa selattua. Joskus tulee jotain jopa ostettua, kuten vasta puhelimen kuoret ebaystä. Niistä nappasinkin taannoin kuvan instagramiin.

Tabletilla tulee selattua nettiä muutenkin, välillä ehkä vähän liikaakin. Selailtavat asiat vaihtelevat aivan laidasta laitaan. Yleensä ne liittyvät vauvaan ja hänen kehitysvaiheisiin tai kohtaamiimme haasteisiin. Toisinaan selaan itselleni jumppaohjeita tai vinkkejä mitä laittaisin ruuaksi.

Telkkarikin on usein päällä kun imetän. Olen siis oikea teknologian suurkuluttaja imettäessäni. Lähellä on aina puhelin, tabletti, kaukosäädin ja sitten ne muut oleelliset, harso, vesilasi, välipalapatukka.. Joskus joku näistä unohtuu jonnekin ja silloin mies saa juosta, jos onnistuu olemaan kotosalla. Jos taas ei, niin minä kärvistelen kunnes saan pojan irti ja kipaisen itse hakemaan. Herkut ovat tästä imetyksen selviytymispaketista jääneet nyt pois. Aiemmin lähettyvillä oli jotain konvehtia tms. Nyt pyrin elämään hieman terveellisemmin, joten herkkuja menee todella vähän. Sorrun herkkuihin oikeastaan vain erittäin kovassa nälässä tai kun nälkä ei meinaa lähteä vaikka olisin syönyt jo vaikka mitä.

Voisinkin kirjoitella tästä minun "pudota viimeiset raskauskilot" kuntokuurista jossain vaiheessa lisää, kun taas aikaa on. 

Positiivisuuden vuosi 2016

Kyllä se on ihanaa kun saa välillä sitä omaa aikaa. Kävin vasta salilla ja saunassa aivan omassa autuudessani. Rauhassa ja yksin. Saunan lauteilla köllötellessä pohdin, kuinka kiitollinen olenkaan näistä pienistä hetkistä joita saan itselleni.

Päivät voivat nykyisin sisältää melkein mitä vain. Tapahtumia vauvan kanssa on laidasta laitaan ja tunteet niissä tilanteissa vaihtelevat myös. Huomasin kuitenkin, omassa rauhassani kun oli aikaa ajatella, että jokaisessa päivässä on jotain hyvää, jotain mistä pitäisi illan tullen osata olla onnellinen ja kiitollinen.

Tinan valamista uudelta vuodelta

Tein siis päätöksen. Tästä eteenpäin vuoteni 2016 on positiivisuuden vuosi. Joka päivä mietin aina edes yhden asian, josta olen sinä päivänä kiitollinen. Jonkun pikku jutun, joka on tuottanut minulle iloa. Viime vuosi muutti kaiken. Pidin joitakin asioita elämässäni liiankin itsestäänselvyyksinä, kuten kykyä liikkua. Nyt olen kiitollinen jokaisesta pienestäkin lenkistä, jonka pääsen liikkumaan ulkona.

Olen saanut viimeaikoina kokea onnistumisen hetkiä, onnellisuutta ja kiitollisuutta mm. lapsen hymyistä, ystävän vierailusta, hyvistä yöunista, saunan lämmöstä, kissan läheisyydestä... jne. Pieniä positiivisia asioita, jotka antavat voimaa. Eikä vain kotiäidille,  vaan ihan kelle tahansa muullekkin. Tällainen tapa pitäisi olla aivan jokaisella. Huonoja päiviä tulee kaikille joskus, mutta niidenkin päivien tapahtumissa on taatusti jotain hyvää, kolikolla on aina kääntöpuoli.

Oikeastaan tällainen tapa olisi pitänyt olla minulla aina. Ehkä en silloin olisi pitänyt tiettyjä asioita elämässäni niin itsestäänselvyyksinä.

Minä ennen vs. minä nyt

Eräänä iltana tuossa tulin sohvalla imettäessäni pohtineeksi, mitä tekisinkään tällä hetkellä, jos poikaa ei olisi koskaan syntynyt. Sitten aloin miettimään elämääni muutenkin. Mitkä asiat ovat muuttuneet. Kuvituksena otoksia instagramin puolelta, entisen minun ajoilta.


Talviset illat
Ennen:
Sytytin paljon kynttilöitä, istuin hämärässä tuijotellen leffoja tai lempisarjojani myöhään. Join ehkä pari lasia viiniä ja herkuttelin jollain samalla. Kissa oli sylissäni tai ainakin nojasi minuun.

Nyt:
Istun sohvalla, katson telkkarista mitä milloinkin, pistän mahdollisesti jonkun leffan tallennuksesta vain taustalle pyörimään. Meillä on valot päällä, sylissäni on pienokainen, joka joko tekee paineaaltokakkoja katsellessaan minua tai ruokailee antaumuksella. Välillä käydään vaihtamassa vaippaa, jutellaan ja höpsötellään. Kissa hivuttautuu läheisyyteen.

Ruuan laitto
Ennen:
Saatoin suunnitella mahtavia ruoka-annoksia ja kattaa ihan vaan omaksi iloksi vähän nätimmin. Suunnittelin kauppalistan ja käytin sekä kaupassa käyntiin, että ruuan laittoon aikaa ja vaivaa.

Nyt: 
Teen sitä mitä vaa äkkiä saan. Lemppareita on välipalapatukat, klementiinit, jugurtti ja mysli. Puurot ja munakkaat on myös pop. Jotain uuniin laitettavia simppeleitä tulee myös tehtyä, kuten kiusauksia. Yhden karjalanpaistin onnistuin polttamaan, kun en päässyt uunille ajoissa.

Liikunta
Ennen:
Kävin säännöllisesti salilla työpäivän jälkeen ja lisäksi lenkkeilin pitkiä matkoja. Jaksoin jumpata kotonakin telkkaria katsellessa.

Nyt:
Käyn salilla, kun miehen työvuorot antaa myöten. Pyrin lenkkeilemään joka aamupäivä pienen mutkan vaunujen kanssa. Paitsi näillä pakkasilla en tietenkään voi lasta viedä ulos. Kahvakuulat pölyttyy nurkkaan. Kuuden ja puolen kilon pötkylä käsivarsilla miltei 24/7 tuottaa yhtä hyvää tulosta.

Shoppailu
Ennen:
Saatoin pyöriä tunteja kaupungilla kaupoissa ja ostin mukavia juttuja, koska halvalla löytyi ja  joita ajattelin jossain vaiheessa tarvitsevani. Tiesin tarjoukset ja juoksin osaksi niiden perässä.

Nyt:
Mietin tarkkaan mitä tarvitsen. Katson oman vaatekaapin, voiko siellä jo olevista hyödyntää. Kaupungille lähtö on vaivalloista ja kaupoissa ei viitsi lapsen kanssa pyöriä turhia. Jos jossain kaupassa pyöriikin, niin se on todennäköisesti lastenvaatekauppa. Kirppareiltakin katselen vain rekkejä joissa on lastenvaatteita. Itselle ostan vaatetta, joka on todella tarpeen ja menen hakemaan vain sen ja nopeasti. Tai sitten tilaan netistä, käytettynä, fb-kirpparilta.. ja todennäköisesti sekin on imetysvaate.

Arki

Ennen:
Selkeä rytmi, työtä ja vapaata. Iltaisin vapaus harrastaa, tavata ystäviä tai tehdä mitä itseä huvittaa. Omaan tahtiin.

Nyt:
Rytmi hakusessa. Pääasiassa yöllä nukutaan ja päivällä tehdään kotihommia. Rytmi muodostuu toivottavasti selkeämmäksi kevään aikana. Toisinaan vietän tunteja koettaen saada pientä levolle. Samalla miettien, että pitäs muuten ite syödäki jossain vaiheessa ja enhän mä oo muistanu käydä edes vessassa.. Sitten pyykit unohtuu koneeseen ja uunin pelti jää pakkasilla auki. Olkaa hyvät vaan harakat.

Juhla

Ennen:
Ihania tapahtumia saattoi olla useampikin kuussa, joita odottaa. Mietin asut valmiiksi. Aloittelua ja valmistelua. Itsensä nätiksi laittamista ja ystävien tapaamista. Joskus pikkutunneille asti venyneitä iltoja, joita saattoi ajan kanssa nukkua pois seuraavan päivän.

Nyt:

Mikä juhla? Käytiin miehen kanssa ravintolassa. Syötiin muka rauhassa, mutta ei osata enää syödä hitaasti. Ei oikein osattu puhuakaa mitään, ku oltiin niin väsyneitä. Jos saa valita yön hotellissa tai yön baarissa, niin valitsen hotellin. Oma rauha ja puhtaat lakanat.
Minun juhla on siinä, kun käyn saunassa yksin ja humallun siellä keskenäni ykkösolusella.

Unelmat

Ennen:

Haaveilin alituiseen ulkomaanmatkoista, pääasiassa rapakon taa ja suunnittelin niitä. Kokoajan oli mielessä reissu jonnekkin ja budjetoitiin ja mietittiin kuinka pidetään lomia töistä. Pohdittiin kissojen hoitopaikkaa jne.

Nyt:

Haaveilen reissusta kaksin miehen kanssa jonnekkin. Tai perheenä. Kumpikin käy. Olisi kiva päästä vaikka edes päiväksi Helsinkiin, Tamperelle tai ehkäpä risteilylle. Nämä ovat ajatuksen tasolla, hieman jopa suunnitteilla. Kissojen hoitoasiaa en ole muistanut.

Turhake vai tarpeellinen? Vauvapesä

Äitiyteen kasvamiseen liittyy seikkailu tarvikeviidakossa. Lapsen hoito tuntuu olevan nykyaikana melkoista välineurheilua ja kaikkea on tarjolla, aivan kaikkeen. Osa on varmasti turhaa, mutta moni tavara auttaa selviytymään vauva-arjesta hieman paremmin tai ainakin helpottaa jättämään oman mielikuvituksen käyttämättä.

Kaikenlaisiin tarvikkeisiin ja vempaimiin on tullut törmättyä. Osan niistä itsekin hommanneena ajattelin kirjoitella tavaroista, jotka varmasti jakavat mielipiteitä tarpeellisuutensa suhteen. Yksi niistä on vauvapesä, eli babynest. Onko se mielestäsi turhake vai tarpeellinen?

Moni tekee tämän ruotsalaiskätilöiden kehittelemän vauvan "patjan" itse, mutta niitä saa myös kaupoista. Itse päädyin kuitenkin tilaamaan sen käsityönä tehtynä, valmiina. Olisin toki voinut etsiä netistä ohjeen ja valita kankaat ja ommella sen itse, mutta on tässä pari muutakin ompeluprojektia vaiheessa ja tulee varmaan olemaankin vielä pitkään, niin helpointa oli ulkoistaa, edes tämä homma.

Babynest on siis vauvalle tehty pesämäinen patja, jossa on korotetut pehmeät reunat. Sen sanotaan luovan vauvalle turvallisen olon. Reunoissa on kiristysnauhat säätöön. Pesä turvaa lasta esimerkiksi perhepedissä, mutta moni käyttää sitä myös ensimmäisinä kuukausina pinnasängyssä tukea antamaan tai vaunukopassa.

Meillä tämä oli alkuun sohvalla, jossa vauva köllötteli. Pian sitten siirsimme sen yläkertaan perhepetiin meidän väliin. Poju ei kuitenkaan viihtynyt siellä, koska laidat ovat sen verran korkeat pienelle, ettei hän nähnyt meitä. Nukkuu rauhallisesti vain, kun silmänsä avatessaan näkee jomman kumman vanhemmista. Ainakin silloin pienempänä. Päälle jyräämistä meidän perhepedissä ei tarvitse pelätä, sillä nukumme molemmat vaikka maailman tappiin asti samassa asennossa.

Eniten tämä pesä on ollut käytössä pinnasängyssä. Poitsu nukkuu siellä joskus päikkäreitä ja toisinaan alkuyön. Nukkuminen on levotonta ja isäntä liikkuu laidalta laidalle sätkien ilman tätä pesää. Pesän sisässä hän nukkuu rauhallisemmin. Meidän välissäkin poika hakeutuu selvästi jomman kumman tyynyn viereen, ilmeisesti hakien siitä turvallisuuden tunnetta. Samaa turvaa antaa tämä pesä. Pesä on tosin jo käymässä pieneksi, alapuolta ei pysty enää sitomaan kiinni, jotta jalat mahtuu olemaan. 

Babynest on siis tarpeellinen, mutta kovin vähäisellä käytöllä. Lisäksi käyttöikä on kovin lyhyt vauvan kasvaessa siitä nopeasti ulos, että olen erittäin onnellinen, etten menettänyt hermojani tämän tekemiseen vaan ostin valmiina.

Äidin huolto vauva-arjen keskellä

Kirjoitan tähän alkuun heti muistiin itselleni, että aina ei ole kamalaa. Välillä minä osaan nauttiakin jostain ja ajattelen positiivisesti asioista. Tänään on hyvä päivä, vaikka lenkillä sataa pyryttikin vaakatasossa ja viima vinhui pipon alle.

Tähän positiivisuuteen on siis syynä ulkoilu. Tänään päästiin pitkästä aikaa vaunulenkille pakkasten hieman hellitettyä ja johan teki terää. Muksukin iloitsi kun näki, että haalaria kiskotaan niskaan. Ja itsellä on mieli niin virkeä, että pää on pullollaan pelkkää hyvää mieltä ja positiivisia asioita. Lapsiki jäi nukkumaan, ilmeisesti sen kuuluisan raitisilmamyrkytyksen saaneena tyytyväisyyttään vielä kuistille. Sinne siis urhoollisesti nostan aina vaunukopan yli kuusikiloisen mötkäleen kera noin puolen tunnin lenkin päälle. 

Lenkillä tänään. Pakkasta -10astetta.
Lastentarvikekaupoissa myydään talvivaunusuojaa
törkeään riistohintaan. Leikkasin kankaasta palan ja pistin
pienen fleecetilkun luukulle suojaksi. Ajaa saman asian.

Aloittelin vaunulenkkien heittämisen varovasti joulukuun alussa, jolloin sektiosta tuli kuluneeksi viisi viikkoa. Saimme tuolloin etukäteen joululahjaksi Brion Happyt, jotka ovat aivan ihanat. Tarpeeksi kevyt runko, jotta saan sen itse siirrettyä kuistin portaat alas ja irrotettava vaunukoppa, joka on näppärä irrottaa rungosta ja siirtää sisälle lämpimään. 
Käyn tässä lähimaastossa aina n. 30min lenkin, joka on pääasiassa ylämäkeä. Keskityn työntämään vaunuja perslihaksilla, koska niitä ei tullut paljoakaa käytettyä raskauden viimeisellä kolmanneksella kipujen takia.. ja se myös näkyy :D

Vaunulenkillä joulun alla. (mikä tätä kuvaa vaivaa)
Tuollaisen kevyemmän vaunusuojan
olen raskinut ostaa. Ne on halvempia.

Lisäksi olen aloitellut salitreenailun. Varovasti tunnustellen. On yllättävää miten moni lihas on heikossa kunnossa raskauden ja sektion jäljiltä. Vatsalihaksissa on vielä n. 2cm erkauma, joten niitä en ole luonnollisestikaan voinut vielä treenata. Varasin itselleni myös PT-ajan, jotta saan vähän lisää vinkkiä sektion jälkeiseen liikuntaan ja tuohon vatsalihasasiaan. Raskauskiloja on jäljellä 4kg, jotka on tiukassa.. mutta lie tuolla jouluherkkujen syönnillä jotain osuutta asiaan. Kyllä uskoisin, että kesään mennessä ollaan jo entisissä mitoissa.

Kuusemme 2015
Bongaa kuusesta vaaleansininen
"Baby's first Christmas 2015" -pallo

Kävin huollattamassa itseäni hieronnassakin. Jännä, että kaikki mitä olen viimeaikoina tehnyt itseni eteen, on joululahjaksi saatuja. Kuntosalin vuosijäsenyyden sain mieheltäni joululahjaksi ja hierontalahjakortteja tuli ystävältä ja anopilta. Ihmiset selvästikin haluavat, että tämä kotiäiti pysyy kunnossa :) Kiva niin. Mutta joka kerta kun menen jonnekin, edes tunniksikin, niin poden pientä huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole kotona pojan kanssa. Onneksi se ajatus kestää vain hetken ja pystyn sitten nauttimaan omasta ajastani. Mutta pistää pohtimaan, että jos oman ajan ottaminen tuntuu äidinvaistoilla noin pahalta, niin kuinka moni jättää sen takia oman aikansa ottamatta ja istuu vain kotona lapsen kanssa? Mielestäni kuitenkin äidin huolto (kyllä, puhun ihmisestä, en autosta) ja rentoutuminen on todella tärkeää ja myös lapsen etu. Kun äiti voi hyvin, niin lapsikin voi hyvin. Kyllä sen on itsekin käytännössä jo huomannut.

Jouluttajan must-hankinta

Liikunnan lisäksi saan voimaa siitä, kun ajattelen tulevaisuutta. Se on mielessäni valoisa. Lapsi kasvaa ja oppii kokoajan uusia asioita. Vuoden päästä pakkasrajat ei meitä rajoita ja voidaan tehdä jo paljon enemmän asioita yhdessä. Ihanaa nähdä kun toinen oppii liikkumaan ja puhumaan. Välillä tosin mielikuvitukseni tekee tepposia ja kuvittelen, että lapseni osaa jo joillain tavuilla jokeltelemalla sanoja.. kun hän kutsuu minua/haluaa seurustella kuuluu ää-ää tai mamma ja yleensä kun hän itkee tissille, niin itkun seasta kuulee tavut nä-nä. ?? Tiedä häntä, onko lapsemme supernero ja puhuu pian vai olenko vain hyvä kuvittelemaan asioita ;)

Mahtavaa uutta vuotta kaikille ja tsemppiä uusiin ja vanhoihin kuvioihin <3
Tästä tulee vielä hyvä vuosi!

PS.
Pienokaiseemme liittyviä juttuja päivittelen instagramin puolelle häshtägillä basistinpoika. Tänne blogin puolelle tulen kirjoittelemaan aina kun jotain mieleen juolahtaa ja aikaa sille liikenee.