1.8.2015

Juhlapäivä. Kuinka se sujui ja mitä tapahtui.

Heräsin aikaisin, seitsemältä aamulla. En ollut nukkunut juuri lainkaan, enkä edellisenäkään yönä, sillä en löytänyt vatsan kanssa mukavaa asentoa sitten millään. Vatsassa alkoi bileet joka kerta kun löysin asennon, johon saattaisin nukahtaa. AAARGH! Ihana lapsi, että ilmoittelee olemassa olostaan, ettei äidin tarvitse olla huolissaan, onko hänellä kaikki hyvin. Mutta miksi juuri silloin, kun äidin pitäisi saada levätä.. Osaksi saatoin kyllä valvoskella myös jännityksen takia.

Runsaan aamupalan jälkeen suuntasimme kaasoni ja anoppini kanssa kampaukseen ja meikkiin. Siellä menikin kolme tuntia. Palatessa unohtui hakea häärisukin kukkakaupasta. Onneksi kaason puoliso, herra joka paikan höylä, astui apuun tässäkin asiassa. Korvaamaton apu oli hän. Suosittelen lämpimästi kaikille häitään suunnitteleville ottamaan vielä yhden varahenkilön kaasojen ja bestmanien lisäksi. Sellaisen henkilön, jolla ei ole mitään selkeää tehtävää juhlapäivänä, mutta joka on valmis tekemään mitä vain pyydetään. Söimme salaattilounaan, jonka oli puolestaan rouva joka paikan höylä, bestmanin vaimo, meille valmistanut :) Puettiin päälle ja sitten lähdimme museon pihalle valokuvaukseen.

Kuvauksesta suoraan kirkkoon. Ennen kirkkoa jännitti.. olo oli niin tyhmä, että tähän piti ryhtyä uudelleen. Miksi sitä jännittää jo toista vuotta peräkkäin samaa asiaa. Mutta itse kirkko meni hyvin. Paitsi, että alttarilla minulta tipahti irtoripsitupsu näkökenttään kiikkumaan :D yritin sitä aikani itse irrottaa, kaverit penkissä olivat jo katselleet, että itken. En saanut ripseä millään lähtemään ja miehenikin huomasi tämän. Lopulta hän nyppäsi ripsitupsun silmältäni ja ojensi ystävällisesti tupsun minulle. :D Alttarilla seistessä minulla meinasi myös jalka alkaa puutumaan. Anoppi oli katsonut jalan heilutustani, että nyt se pyörtyy.. Onneksi sain jalan asettumaan.

Kirkko ohi ja tunne, kuin pahin olisi takana. Voittaja fiilis. Enää ikinä minun ei tarvitse astella alttarille! Tätä fiilistä tunnelmoidessa astelimme hääautollemme, mustaan Cadillaciin. Se oli hillitysti valkoisilla ruusukkeilla koristeltu ja takaikkunassa oli sydän, jossa teksti "Since 2004". Juhlapaikan luona otimme vielä muutaman kuvan, jossa poseeraamme auton kanssa.

Vieraat tulivat, onnittelivat ja kävivät kaasojen ja bestmanien ohjaamina omille paikoilleen juhlasaliin. Salissa pyöritettiin häävideomme vuoden takaa. Taisi siellä jokunen naurahtaakin kun mokailimme :D Videon jälkeen lähti soimaan biisi, jossa sanotaan "what happens in Vegas, stays in Vegas" ja tämän tahtiin jamitimme saliin ja omalle paikallemme. Hieman huumoria heti kärkeen, että väelle käy selväksi, ettei täällä tarvii pönöttää. Isäni piti pienen maljapuheen, jonka jälkeen eräs rempseä vieraamme julisti koko seurakunnalle juhlarauhan kainuunmurteella.

Kaasot ja bestmanit esittäytyivät ja kävivät vielä läpi muutaman käytännön asian. Kokki kertoi mitä on tarjolla ja pääsimme syömään. Syönnin päälle appiukkoni piti puheen. Niitä vitsejä kuunteli niin mielellään, että 20minuuttia meni ihan huomaamatta.

Kahvittelun päälle kaasot ja bestmanit pitivät puheita. 

Häätanssi ei mennyt ihan kuin oli suunniteltu, mutta vedimme sen kuitenkin kunniakkaasti loppuun.. hieman ehkä nauratti askelmokat.

Näkymä juhlapaikan terassilta.
Sää oli ankeaan kainuu-teemaan sopiva.

Open stage veti porukkaa ja bileet olivat hyvät. Jengi veti yllättävän täysillä tehoilla myös minun ja mieheni suunnitteleman yllätysnumeron. Aloitimme muka pitämään kaasoille ja bestmaneille kiitospuhetta, joka vaihtuikin sujuvasti takaisin annoksi polttareista. Tehtävänä heillä oli letkajenkan tahtiin kerätä polttariporukat kasaan. Kun letkajenkka päättyi ja ihmiset olivat rivissä tanssialattialla, täytyi vielä revitellä sutsisatsit. Kaikki lähtivät niin innolla mukaan, että oli lysti seurata vierestä. Pikku källi piristää aina :D tästä ei tiennyt kukaan etukäteen.

Ihmiset näyttivät viihtyvät musiikin ohella myös photo booth-sermillä hassutellen, katsellen joitain otoksia lapsuudestamme ja yhteisestä historiastamme sekä selaillen polttari- ja reissukuviamme. Terrassilta avautui mahtava kainuulainen järvimaisema, jota tupakkimiesten ohella kävivät monet muutkin ihastelemassa. Juoma virtasi tiskiltä sitä haluaville ja sinnikkäimmät jaksoivat valomerkkiin saakka.

Minun itseni täytyi luovuttaa noin puoli tuntia ennen valomerkkiä. Olin siihen mennessä kärsinyt jo ainakin kaksi tuntia kovasta närästyksestä, joka ei tahtonut helpottaa millään. Minua on vain muutaman kerran närästänyt hiukan raskauden aikana.. niin tokihan se kaikkein kovin närästys päätti iskeä sitten juuri juhlassa. Onneksi ei ollut pitkä matka lepäämään, sillä majoituimme samassa rakennuksessa olevassa hääsviitissä. Sviitissä odotti kaikkea ihanaa herkkua ja koristetta. Nukuin juhlan päälle todella hyvin kovasta närästyksestä huolimatta. Nukkuma-asento tosin oli lähes istualtaan muhkeiden tyynyjen seassa.

Seuraavana aamuna saimme aamiaisen huoneeseen tuotuna.