Nyt tilanne on se, että laatat ja kalusteet odottavat paikoilleen asettelua. Meillä surisee huippuimuri, joka syytää remonttipölyt suoraan pihalle. Meillä on ovi auki ulos asti monta tuntia päivässä. Kissat on yläkerran huoneessa jemmassa ja alakertaan tulee hiukan viileähkö päivän aikana. Halleluja jos tämän väsymyksen ja metelin keskelle mulle iskee vielä flunssakin, joka tuntuu vaivaavan tällä hetkellä useaa viimeisillään raskaana olevaa. Otan aika ajoin kupin kuumaa ja pakenen peiton alle yläkertaan kissojen seuraksi katselemaan hömppää tabletilta. Remppamies hoitaa ahkerasti työtään, jyrsimet ja sun muut työkoneet laulaa. Ja hyvältä alkaa näyttää, kylppärissä ei ole kuin seinät.
Alakerrasta on vedet katkaistu. Keittiöönkään ei tule vettä. Kannan minipienestä yläkerran vessasta, liian ahtaasta lavuaarista litran vettä kerrallaan keittiöön. En tiedä miten tiskaaminen järjestetään. Pitää varmaan hakea saavilla kellarin pesutiloista vettä. Tai sitten jemmaan vain likaiset astiat haisemaan viikoksi pesukoneeseen ja käytän ensi viikon kertakäyttöastioita..
Näin sitä sitten elellään. Viikko ainakin vielä.
Ja sitten kirjaan muistiin itselleni ja annan samalla hyvän vinkin muille. Jos ikinä enää olet raskaana, niin hoida akuutit remontit raskauden puolivälissä, jolloin energiaa on vaikka muille jakaa. Älä odota pesänrakennusvietin huippua ja raskauden loppumetrejä suurten projektien kanssa. Tai oikeastaan paremmin: älä ryhdy mihinkään isompaan raskauden loppumetreillä, vaan nautiskele vain olostasi. (Niinä hyvinä päivinä kun pystyy nauttimaan)
Loppujen lopuksi olen tyytyväinen, että tämä tehdään nyt, sillä ei tätä olisi vauvan läsnäollessa pystynyt toteuttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro oma juttusi