Pesänrakennusta ja jouluhaaveita

Superkuun valvottaman yön jälkeen väsynyttä maanantaita vietellään. Joudun äitiyslomastani huolimatta heräämään aamulla seitsemältä "töihin". Työpäivääni kuuluu remonttimiehelle oven avaaminen ja aamupala. Sitten löhöänkin sohvalla selaillen sosiaalisen median antia, kunnes on aika alkaa laittaa ruokaa. 

Onneksi kuitenkin viikonloppuna sain levätä, ainakin sunnuntai aamuna. Lauantaina heräsin jälleen aikaisin, sillä aikomuksenani oli hakea Fitness24Seven -kuntosalille jäsenyys avaistarjouksesta. Se jäi kuitenkin kohdallani saamatta, sillä en jaksanut turvonneiden ja väsyneiden jalkojeni kanssa jäädä kamalan pitkään jonoon kärkylle. Olin paikalla puoli tuntia ennen salin aukeamista ja jo tuolloin jono näytti siltä, etten mahdu 200 ensimmäisen joukkoon, jolle oli tarjolla vuosikortti 99€ hintaan. Karvas pettymys, enkä jaksanut edes yrittää sinnitellä jonossa. Toden teolla treenaamaan pääsisin nähtävästi kuitenkin vasta tammikuussa.

Tässä kotona joutilaana pyöriessä ja remontin etenemistä seuratessa on tullut vähän väliä ideoita siitä, miten saisi kodista vieläkin viihtyisämmän. Ideoita on ollut ihana ammentaa instagramista, jossa on paljon houkuttelevia kuvia. Viimeaikaisin haaveideni kohde on ollut "shabby chic christmas". Mutta myös paljon kuvia mm. "white decor" ja "christmas interior" hakusanoilla on tullut selattua. Jännä miten tuo joulu-teema korostuu näissä mun hakusanoissa jo nyt.. ikuinen jouluttaja. 

Lisäksi monet nettikaupat ovat houkuttaneet minua selailemaan tarjontaansa alennuksineen. Eteinen, remontoitavan kylpyhuoneen edestä, onkin saamassa uutta ilmettä. Tuli tarve saada siihenkin siistimpää yleisilmettä, kun kerran kylppäri siitä vierestä loistaa pian uutuuttaan. Siispä, Jyskin tarjouksesta tuli hankittua eteisen penkki ja Kodin1:sen tarjouksesta uusi lamppu.

Eteisen penkki - Jysk
Lamb Gustav - Kodin1

Kunhan tuo remontti valmistuu, toivottavasti jo tällä viikolla, niin on kyllä todella ihanaa päästä siivoamaan eteinen ja kuisti. Sen jälkeen voin keskittyä toden teolla vajoamaan unelmaani turkoosista shabby chic joulusisustuksesta.

Syy tähän siniseen sävyyn on tietenkin se, että nämä joulukoristeet tulevat olemaan esillä myös ristiäisten aikaan. Pitäähän näiden kahden asian jotenkin nivoutua yhteen. Yhdistämällä "teemavärin" myös jouluun, saan tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kätevää!
Lisäksi, olen monena vuotena aikaisemminkin pyrkinyt välttämään liiallista punaisen käyttöä joulusisustuksessa. 

Mukavaa alkanutta viikkoa :)

Raskauden muovaama

Tänään alkoi virallisesti äitiysloma. Hip hei hurraa! Jälleen yksi etappi tämän raskauden kanssa saavutettu. Enää jäljellä se suurin etappi, lapsen saaminen syliin :)

Raskaus jännitti minua painon nousun ja muiden vartalon muutosten takia hieman. Nyt jälkikäteen kuvia katsellessa vasta tajuan, miten pieni minä oikeastaan olinkaan ennen kuin aloin odottamaan. 
Vatsa pullahti hyvin varhaisessa vaiheessa esiin. Olisiko ollut jo viikolla 6, kun jouduin pitämään housujani auki tai kumilenkillä sidottuna. Kiinni niitä ei pystynyt laittamaan, kun vatsaa ahdisti. Pian vatsan kasvamisen myötä tulivat myös kivut. Kohdun kasvukipuja oli alkuun todella paljon. Mitä olen muilta odottavilta kuullut, niin luulen sen olevan aivan yleinen pienempää kokoa olevien naisten raskausvaiva.

Oli menossa viikko 9, kun kävimme Prahassa. Reissuun valmistauduin mukavilla kengillä ja matkakumppaneita varoittelin, että voi olla, etten kykene reippaasti kävelemään pitkää matkaa, vaan täytyy välillä käydä huilaamaan. Onneksi kohdun kasvukivut olivat helpottuneet hieman tai jäivät pienelle tauolle juuri matkan aikoihin. Kaikenlaisista vaivoista olen joutunut kyllä kärsimään sittemmin.

Prahassa, vko9

Rintani ottivat alkuraskaudessa huiman kasvupyrähdyksen. Tämän asian kanssa oli vaikea tulla toimeen. En tilannut lolloja ja koetin tulla rehevämmän rintamukseni kanssa sinuiksi. Hyvä ettei itku tullut, kun jouduin ostamaan suurempia liivejä ja usein minun suustani kuultiinkin "haluan mun pikkutissit takaisin". Kutsuin uusia rintaliivejäni "lehmäpusseiksi" :D 
Nyt olen ok asian kanssa. Tiedän, että rinnat kasvavat vielä, mutta jospa ne myös palautuisivat ilman ketunnokkaefektiä. Kai siihen voi itsekin vaikuttaa urheilemalla..?

Nopea vatsan ja rintojen kasvu sai minut pelkäämään raskausarpia. Pelkäsin, että minusta tulee tiikeri kesän kynnyksellä. Ystäväni ovat lämpimästi suositelleet baby oilia vartalolle ehkäisemään raskausarpia. Se on halpaa ja riittoisaa. En ole toistaiseksi saanut arven arpea. Luulen tähän öljyämisen ohella vaikuttavan myös sen, että ikää on ehtinyt jo kertyä ja ihon pinkein elastisuus on historiaa osaltani. Muutaman nuoremman äidin kohdalla olen kuullut hurjia raskausarpitarinoita. Tosin nuoremmat eivät ole vielä välttämättä vakiinnuttaneet tapoihinsa päivittäistä vartalorasvojen hinkkausta.. 
Jotkut ovat sitä mieltä, että raskausarpia tulee, jos on tullakseen. Voi toki olla näinkin, että toisten iho vain on herkempää repeilyyn. Itse uskon, että siihen voi vaikuttaa omalla ihonhuollolla. 

Vatsaa
touko- heinäkuulta

Jo toukokuussa minusta tuntui, että vatsani on valtava. Ajattelin vain, että kaikki huomaavat tuon uskomattoman ison kuulan ja ettei kellään muulla voi olla noin suurta vatsaa jo tässä vaiheessa. Myöhemmin kuvia katsoessa huomaan kuitenkin, että aika normiltahan tuo on näyttänyt.. ainakin siihen verrattuna millainen se on nyt. Olin ikionnellinen, kun löysin farkut, joita pystyn pitämään. Äitiyshousuilla olenkin mennyt sitten huhtikuusta lähtien. Nyt nuo kevään ja kesän äitiyshousut kiristävät jo sen verran, että käytän lähinnä vain legginsejä tai collareita.

Kuntoilu raskausaikana on ollut aika vähäistä. Runsaiden kipujen takia en ole pystynyt lenkkeilemään lainkaan. Salilla käynnitkin jätin toukokuussa. Kesällä olen yrittänyt tehdä pieniä kävelylenkkejä ja olen harjoittanut kevyttä kotijumppaa, keskittyen lähinnä käsiin. Jokusen kerran olen käynyt uimassa (kylpylässä lilluttelemassa) ja tekemässä vähän jalkoja salilla. Joillain kerroilla on tullut voittajafiilis ja joillain kerroilla kamalat kivut. Jalkoja olen pääasiassa venytellyt. Ne poloset kun eivät ole meinanneet jaksaa kantaa kertyneitä kilojani. Nyt viikolle 36 tultaessa, painoa on ehtinyt kertyä 13kiloa. 

Vatsa pari viikkoa sitten

Kaiken kaikkiaan, olen ollut ihan tyytyväinen ja sinut itseni kanssa koko raskauden ajan. Olen käyttänyt mielelläni vatsaa korostavia vaatteita. Ainoa paikka, jossa yritin sitä piilotella, oli pubissa jossa kävin eräs perjantai ilta kaakaolla. Siltikin sain ikäviä katseita ja kuulin ihmisten keskustelusta taivastelua. Muutoin olenkin vältellyt kuppiloissa liikkumista iltaisin, sillä minulla on raskauden aikana ollut kamala kammo humalaisia kohtaan.. pelkään, että joku niistä horjahtaa vatsaani vasten tai keksii olla väkivaltainen tms. Johtunee osittain siitäkin, että kesäkuussa joku juoppo huuteli perääni hävyttömyyksiä, kun kuljin kaupungilla keskellä kirkasta päivää.

Viimeaikoina harmikseni on kuitenkin ilmaantunut turvotus. Sitä on naamassa, jaloissa ja sormissa. Sormukset ei mene enää ja kengistä pystyn käyttämään vain kumppareita tai jotain puutarhapistokkaita. Tähän asti turvotus on pysynyt kurissa kiinnittämällä huomiota syömisiin ja riittävään veden juontiin. Ilmeisesti tämä on tyypillinen loppuraskauden vaiva. Toivottavasti nesteet lähtee kiertämään imetyksen myötä ja saan ainakin omat kenkäni käyttöön.

Ja ei muutaku maaliviivaa kohti, läntsäreissä löntystellen. :)

Kauniina synnyttämään

Jonkin verran olen seuraillut muiden odottavien keskusteluja netin erilaisilla keskustelupalstoilla. Muutama tuttava on myös raskaana samaan aikaan ja heidän kanssaan on tullut vaihdeltua kuulumisia tasaiseen tahtiin. Erityisesti keskustelupalstoilta on noussut esiin jo tiedossani ollut ilmiö, joka on nyt näemmä rantautunut Suomeenkin. Äidit haluavat olla kauniita äitiyden ensimetreillä.

Näin asiasta on kirjoitettu Iltasanomien muoti ja kauneus -sivuilla jo heinäkuussa 2013 artikkelissa Äidit valmistautuvat synnytykseen kauneushoitolassa:

"Maailmalla on nyt muotia varustautua synnytykseen ja äitiyden alkutaipaleelle laajalla kauneudenhoitokattauksella. Tarkoitus on olla kaunis kuvissa, joita otetaan heti synnytyksen jälkeen vastasyntyneen kanssa. Ilmiöstä on kirjoittanut mm. brittilehti Daily Mail.

Esimerkiksi Britanniassa odottaja saattaa ottaa ripsi- ja hiuspidennykset, kestovärjäykset, vahauttaa ihokarvat pois ja laittaa kynnet. Jopa suihkurusketus on Britanniassa suosittua odottajien keskuudessa, Suomessa sitä ei raskaana oleville suositella.

Suomessakin kauneushoitoloissa on tarjolla monenlaisia hemmottelu- ja huoltopaketteja odottajille. Alan yrittäjien mukaan niiden suosio tuntuu olevan nousussa."

Turha minun on kieltää, etteikö itsellänikin olisi käynyt muutama kaunistautumisajatus mielessä. 

Sattumalta kuitenkin, taisasin väliajoin tapahtuva kampaamokäyntini sattuu olemaan vain muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa. Toki tästä asiasta vitsailin kavereille, että jos lapsi sattuukin yrittämään pihalle ennen kampaamoani, niin en suostu. Juurikasvullahan minä EN synnytä. Hiuksiani on raidoitettu pitkään, jo ennen raskaaksi tulemista. Joten väriaineet eivät kosketa päänahkaani ja pääse siten imeytymään kehooni.

Juhlakynnet

Geelilakkauksia otin muutamat kesällä. Juhliin piti toki saada juhlavat ja kestävät kynnet, eikä mitään perus ranskalaista manikyyriä. Nytkin geelilakkaus on käynyt mielessä, että olisi siistit kynnet pidempään, eikä vauvan kanssa tarvitsisi olla heti lakkaamassa tms. Mutta törmäsin netissä juttuun, että geelilakkaukset ja rakennekynnet suositellaan poistamaan ennen synnytystä. Äidin veren hapettumista seuraava anturi ei välttämättä pysty kunnolla toimimaan geelin läpi. Tästä kirjoitettiin Savon Sanomissa.
Geelikynsistä olen kuullut puhuttavan myös, että nämä itse geeliaineet ovat aikamoisia myrkkyjä ja voivat aiheuttaa ottajilleenkin voimakkaita allergisia reaktioita. Tämän kuitenkin todennäköisesti aiheuttaa geeliaineiden pääsy verenkiertoon, joten on oltava tarkkana, että kynsinauhat ovat ehjät näitä aineita kynsille laitettaessa. Ehjän ihon kanssa en itse henkilökohtaisesti usko aineissa olevan vaaraa syntymättömälle lapselle.

Juhlan jälkeiset rokkikynnet

Ripsipidennyksistäkin olen haaveillut. Olisin edes hieman huollitellumman näköinen siinä alkujärkytyksessä ja mahdollisessa väsymyksessä. Tiedän kuitenkin, että ripsiliimat ovat todellisia myrkkyjä, joille erityisesti ripsiteknikot altistuvat voimakkaasti saaden allergisia reaktioita ja jopa hengitysoireita. Raskaana olevan naisen keho kyllä suodattaa aika paljon ja turvaa siten sikiötä. Olen kuitenkin usean kauneushoitolan sivuiltakin lukenut, ettei ripsipidennyksiä suositella raskaana oleville. Syytä siihen ei ole heidän sivuillaan kerrottu. Liekö syy juuri ne myrkyt vai osittain sekin, että monen raskaana olevan on vaikea olla selällään kovin pitkää aikaa. Ripsien laittohan taitaa kestää useamman tunnin.
Olen itse altistunut monille myrkyille ja saanut kemikaaleista yliherkkyysreaktioita. Siksi pelkään myös ripsiliimojen aiheuttavan minulle joitain oireita, joten jätän ne vielä toistaiseksi ottamatta. 

Viimeisin askarteluni kynsilakoilla

Keskustelupalstoilla on noussut esille alapään karvoituksen vahaaminen ja kynsien lakkaaminen. Kovasti hämmästelin erään aikomusta lakata varpaankynnet kauniiksi vielä ennen laskettua. Miten ihmeessä se onnistuu vatsan kanssa. Kuulema vain niin, että istuu penkillä, nostaa jalan pöydälle ja alkaa askartelemaan. :D Periaatteessa se saattaisi onnistua minultakin, mutta tähän asti olen antanut mieheni huoltaa varpaankynsiäni. Mutta olisipa ihana käydä vielä kunnon jalkahoidossa ennen vauvan tuloa. Yhdessä kävinkin jo alkukesästä, polttareideni yhteydessä.

Tuohon alapään vahaamisasiaan en ota kantaa.
Geelilakkaukset tehnyt Hannele kunsii.blogspot.fi
Polttareiden jalkahoito: Sokoksen Hyvä olo

Raskaana remontin keskellä

On tämäkin elämää.. viimeisillään raskaana remontin keskellä. Kymmenen vuotta sitten naureskelin vastaavassa tilanteessa oleville. En ymmärtänyt miksi kukaan moiseen ryhtyy. Nyt ymmärrän ehkä paremmin, mikä ajaa tällaiseen. On pesänrakennusviettiä, halua saada paikat kuntoon vauvaa varten jne. Vauvan tulo aiheuttaa sen pakottavan tarpeen tehdä just se remontti, mikä on ollut mielessä jo pitkään, mutta jostain syystä jäänyt roikkumaan. 

Nyt tilanne on se, että laatat ja kalusteet odottavat paikoilleen asettelua. Meillä surisee huippuimuri, joka syytää remonttipölyt suoraan pihalle. Meillä on ovi auki ulos asti monta tuntia päivässä. Kissat on yläkerran huoneessa jemmassa ja alakertaan tulee hiukan viileähkö päivän aikana. Halleluja jos tämän väsymyksen ja metelin keskelle mulle iskee vielä flunssakin, joka tuntuu vaivaavan tällä hetkellä useaa viimeisillään raskaana olevaa. Otan aika ajoin kupin kuumaa ja pakenen peiton alle yläkertaan kissojen seuraksi katselemaan hömppää tabletilta. Remppamies hoitaa ahkerasti työtään, jyrsimet ja sun muut työkoneet laulaa. Ja hyvältä alkaa näyttää, kylppärissä ei ole kuin seinät.

Alakerrasta on vedet katkaistu. Keittiöönkään ei tule vettä. Kannan minipienestä yläkerran vessasta, liian ahtaasta lavuaarista litran vettä kerrallaan keittiöön. En tiedä miten tiskaaminen järjestetään. Pitää varmaan hakea saavilla kellarin pesutiloista vettä. Tai sitten jemmaan vain likaiset astiat haisemaan viikoksi pesukoneeseen ja käytän ensi viikon kertakäyttöastioita.. 

Näin sitä sitten elellään. Viikko ainakin vielä. 

Ja sitten kirjaan muistiin itselleni ja annan samalla hyvän vinkin muille. Jos ikinä enää olet raskaana, niin hoida akuutit remontit raskauden puolivälissä, jolloin energiaa on vaikka muille jakaa. Älä odota pesänrakennusvietin huippua ja raskauden loppumetrejä suurten projektien kanssa. Tai oikeastaan paremmin: älä ryhdy mihinkään isompaan raskauden loppumetreillä, vaan nautiskele vain olostasi. (Niinä hyvinä päivinä kun pystyy nauttimaan)

Loppujen lopuksi olen tyytyväinen, että tämä tehdään nyt, sillä ei tätä olisi vauvan läsnäollessa pystynyt toteuttamaan.

Lapsivuodelahja?

Törmäsin termiin lapsivuodelahja vastikään. En tiennytkään, että sellainen oikeasti on joillakin käytäntönä, että isän tulee ostaa lahja tuoreelle äidille palkintona raskaudesta ja synnytyksestä. No okei, myönnän, että välillä olen itsekin vitsaillut jonkun koruliikkeen kulmilla, että olisinkohan ansainnut sitten synnytyksen kunniaksi vaikka tuollaisen.. mutta en minä nyt ole missään vaiheessa sitä tosissani sanonut. 

Yhdessähän tässä projektissa ollaan miehen kanssa, mies on lahjonut minua koko raskauden ajan olemalla läsnä ja tukena minulle. Hän on ollut vierellä vaikeina hetkinä ja tehnyt kaikkensa, että jaksaisin. Uskon, että tuo sama tuki ja turva on hänestä myös synnytyksessä. Häneltä odotankin ennen kaikkea läsnäoloa raskauden viime hetkiin ja synnytykseen. Tästä syystä keikatkin on laitettu jäihin kriittisimpien kuukausien ajaksi. En oleta, että hän vielä lahjoisi minua maallisella mammonalla rutistuksemme päätteeksi.

Sen sijaan, olen miettinyt, kuinka itse palkitsisin itseni raskaudesta, synnytyksestä ja vauva-arjesta selviytymisestä.. jos siis selviydyn niistä :D

Kuntosalin jäsenyys? Hemmotteluja kauneushoitolassa? Kylpyläloma? Uusi hiustyyli? Uusi mekko ristiäisiin? Ripsipidennykset? 

Nuo kaikki tulen todennäiköisesti hommaamaan itselleni joka tapauksessa, niin ei se taida olla tarpeeksi tuntuva palkinto näin suuresta asiasta.

Mutta miten olisi tatuointi? 

Ajatus tatuoinnin ottamisesta muistoksi raskaudesta ja lapsen saannista on pyörinyt mielessäni jonkin aikaa. Olenhan vuosia miettinyt, että ottaisin tatuoinnin, mutten ole koskaan saanut aikaiseksi. Nyt saattaisi olla hyvä syy, miksi sen ottaisin. Lisäksi olen kovin pelännyt kipua, jota tatskan ihoon hakkaaminen aiheuttaa, mutta luulen, ettei se synnyttämisen jälkeen tunnu enää missään. Veljeni otti vastikään tatuoinnin ja tämäkin vahvisti uskallustani tatuointiin.. jos hänkin siihen pystyy, niin kyllä minäkin!

En tietenkään voi suoraan synnytyksestä kiiruhtaa tatuoitavaksi, sillä imettäessä ei suositella tatuoinnin ottamista korkean infektioriskin vuoksi. Mutta jospa sitten myöhemmin? On tässä ainakin hyvin aikaa pohtia asiaa ja suunnitella minkälaisen haluan.. ja uskallanko  loppujen ottaa kuvaa.

Olen hakenut inspiraatiota tatuointiini lähinnä instagramista ja pinterestistä hauilla feather tattoo, ankle tattoo, lilly tattoo, lilly and stars tattoo.. jne

Pikaloma Prahassa

Kävimme maaliskuussa Prahassa nopealla kaupunkilomalla.  Pieni, tuolloin vielä katkaravuksi kutsuttu, oli ensimmäistä kertaa ulkomailla mukana. Toki hän sai sen kunniaksi itselleen matkamuiston, oman myyräpehmon. Tässä muutama kuva reissultamme. 

Päiväretki turistiryhmän mukana Kutna Horassa.
Luukirkko ja Santa Barbaran katedraali.

Prahaan tutustumista ja oleellisia nähtävyyksiä.
Guessin liike, astronominen kello, Kaarlen silta, katutaidetta ja joulupuoti.
Ostin ensimmäisen joulukoristeeni tälle vuodelle jo maaliskuussa..
pistä paremmaksi :D

Prahan linnaan tutustuminen ja Vituksen katedraali.

Seuraava matka toteutetaankin sitten lapsen kanssa, siis siten että hän on ulkoistanut itsensä minusta. Vaatii huomattavasti enemmän suunnittelua. Jännittää ajatuskin. Tavoitteena kuitenkin on opetella matkustelu lapsen kanssa jo varhaisesta vaiheesta lähtien, ettei tässä jämähdetä totaalisesti sohvan nurkkaan. Suunnitteilla on alustavasti ystäväperheen kanssa matkaa etelään ja näytille vientiä ukille Barcelonaan.

Tässä asiassa otetaan mieluusti kaikki vinkit vastaan. Miten vauvan kanssa matkustetaan?

Turhake vai tarpeellinen? Vartalotyyny

Äitiyteen kasvamiseen liittyy seikkailu tarvikeviidakossa. Lapsen hoito tuntuu olevan nykyaikana melkoista välineurheilua ja kaikkea on tarjolla, aivan kaikkeen. Osa on varmasti turhaa, mutta moni tavara auttaa selviytymään arjesta vauvan kanssa hieman paremmin tai ainakin helpottaa jättämään oman mielikuvituksen käyttämättä.

Kaikenlaisiin tarvikkeisiin ja vempaimiin on tullut törmättyä. Osan niistä itsekin hommanneena ajattelin kirjoitella tavaroista, jotka varmasti jakavat mielipiteitä tarpeellisuutensa suhteen. Siitä lähti ajatus kirjoistuksiin, jotka tulevat kulkemaan otsikolla "turhake vai tarpeellinen". 

Kuva

Mutta, ei riitä, että vauva-arkea suoritetaan välinein, myös tähän raskausaikaan on omat välineensä. Yksi näistä on vartalotyyny. Haaveilin sellaisesta jossain vaiheessa, kun vatsa alkoi ahdistaa yöllä. Se ei oikein asettunut mukavasti viereeni. Toisinaan lapsikin alkoi potkimaan patjaa ja sehän se tuntuu jännälle, kun vatsa jää jalan ja patjan väliin. Selällään ollessa alkoi tulla ikävää paineen tunnetta. Kauhistuin kuitenkin vartalotyynyjen hintoja. Ajattelin, että imetystyyny ajaa vartalotyynyn asiaa. No.. kesäkuumalla imetystyynyn sisällä olevat "styroksin muruset".. siis mitä se on se pieni höttö sen tyynyn sisällä, jonka asiosta se on oivasti muotoiltavissa? No kuitenkin, ne muruset alkavat lämmittää liikaa ja ne rahisevat aina asentoa muuttaessa. Eli ei ajanut minun imetystyynyni vartalotyynyn asiaa.

Kuva

Päädyin hakemaan mukavampaa nukkumisasentoa lukuisilla erilaisilla tyynyillä. Niinpä loppujen lopuksi, minulla on yöllä neljästä viiteen erilaista tyynyä. Yksi suuri tyyny oman tyynyni alla, jotta saan hieman pystympää asentoa. Yksi pitkulainen sohvatyyny vatsaa tukemassa, kun olen vasemmalla kyljelläni ja toinen samanlainen selän takana. Näin ollen, kun meinaan kääntyä, on tyyny selkäni takana tukemassa että jään ns. puolikyljelleni. 

Tyynymeressä olen onnistunut nukkumaan hyvin. Ainoa miinus siinä tietenkin on se, että puolisolle jää sängyssä vähemmän tilaa, kun rouva myllää kaikkien tyynyjensä kanssa :D

Ja nyt löysin tällaisen videonkin, jossa neuvotaan erilaisia nukkumista helpottavia tyynykikkoja raskaana oleville. Nämä samat keinot keksin kokeilemalla tyynyjen käyttöä apuna jo kesällä, ennen kuin hoksasin etsiä vinkkiä youtubesta..

Mutta tässä video teille havainnollistamaan. Itse olen siis käyttänyt lähinnä tuota jälkimmäistä tyyliä nukkumisessa.

Joten, lopputulokseni on, että kunnon vartalotyynyllä olisin päässyt varmasti helpommalla ja olisin säästynyt lukuisten tyynyjen kanssa puljaamiselta. Mutta nyt meni näin.

Hääpuku, kotimaista käsityötä

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, teetin hääpukuni. En pitänyt tarjolla olevista valmiista äitiyshääpuvuista, joten ompelimo Johanna Paatolan kanssa sujuvalla yhteistyöllä saatiin aikaiseksi muuttuvalle vartalolleni sopiva äitiyshääpuku.

Ideoita pukuun hain selailemalla netistä hääpukukauppojen valikoimia ja häälehtiä. Lähtökohtana puvulle oli, että sen täytyy olla herkkää pitsiä, kauniisti laskeutuva ja vatsaa myötäilevä, jopa sitä korostava. Kuvien perusteella ajatus hahmottui mieleeni ja piirsin sen paperille. Tästä piirustuksesta ja epämääräisistä selityksistäni Johanna sai loistavasti kiinni ja puku alkoi hahmottumaan hänenkin mielessään.

Kankaat valitsin Eurokankaasta

Yhteistyössä pohdittiin pukua ja Johannalla oli antaa hyviä ehdotuksia siihen, kuinka puku olisi raskausaikaan sopiva ja vatsankin kanssa helppo kantaa. Puvun tuli olla kevyt, eikä se saanut painaa eikä puristaa ja erityisesti sen kanssa täytyi päästä näppärästi vessaan. Kaiken kaikkiaan puvulta haettiin helppoutta, näyttävyyden ohella. Vatsaa, sen kokoa ja muotoa täytyi pystyä arvioimaan ja jopa ennustamaan aivan viime hetkiin saakka. Pukuun tullut nyöritys mahdollisti istuvuuden juhlapäivänä, vaikka vatsani olisi ottanut suuremmankin kasvupyrähdyksen. Puku valmistui muutamaa viikkoa ennen juhlaa.

Pukemista ja riisumista helpottamaan siihen ommeltiin sivusaumaan piilovetoketju. 
Aivan aluksi ajattelin, että pukuun tulisi pitsiset olkaimet, mutta tämä ajatus muuttui puvun tekemisen yhteydessä. Ensin ajatus tavallisista olkaimista vaihtui niskalenkkiin, joka alkoi lopulta ahdistaa niin, että pidin pukua olkaimettomana. Puku pysyi loistavasti yllä, sillä siihen oli selkäpuolelle laitettu myös silikoninauhaa. Lisäksi käytin sydänpääntiessä pukuteippiä.

Puvussa oli laahusta hieman. Laahus pysyi muodossaan paremmin sen sisään ommellulla krinoliinilla. Krinoliinia ja hotfix strasseja puvun koristukseksi kävin hankkimassa Palokasta, Alemana Dance Center-liikkeestä. Ylijääneitä strasseja hyödynsin kenkiini. Kengät oli kirppislöytö, joita vain tuunasin mieleisekseni. Laahuksessa oli lenkki, jolla sain kannettua sitä itse. Lisäksi myöhemmin helmaan lisättiin vielä yksi lenkki, josta sen sai nostettua puvussa olevaan nappiin kiinni esim. tanssin ajaksi.
Helmaan laitettiin vielä tylliä antamaan tukea merenneitomaiselle muodolle. 

Hinnasta sen verran.. Unelmani muutaman satasen käytetystä puvusta romuttui jo siinä vaiheessa, kun selvisi, että olen raskaana. Hääpukujen hintoja kun vertaillaan, niin pukuni ei ole se halvin mahdollinen, mutta ei kyllä kalleinkaan. Yhteensä töineen ja tarvikkeineen pukuni kokonaishinta jäi reilusti alle 1000e.

Jos sinulla on visio unelmiesi hääpuvusta ja sitä ei löydy valmiina kaupasta, niin miksipä et ottaisi yhteyttä ompelijaan ja lähtisi toteuttamaan unelmaasi? ;)

Meikkini ja kampaukseni tehtiin Salon MammaMiassa. 

Kuvat juhlapäivältä: Katriina Pikkarainen

Isyyspakkaus

Kovasti suosiossa oleva isyyspakkaus oli minunkin toteutuslistallani. 

Omalla kohdallani tämä tuli lopulta nopealla tahdilla ideasta toteutukseen, joten siihen tuli muutama ajatus vielä lahjan antamisen jälkeenkin. Isi-tyyppi oli kuitenkin pakkauksen sisältöön tuollaisenaan oikein tyytyväinen. Erityisesti häntä ilahduttivat bändi-paidat, farkut ja Vauvan omistajan käyttöopas. Kirja on kirjoitettu niin hauskoin sanakääntein ohjekirjaseksi vauvan vanhemmille, että siihen jää ihan koukkuun.

Paketissa oli:

• Isin kulta -pipo
• Äänen vaimennin -tutti
• Metallica t-paita 62cm
• AC/DC t-paita 68cm
• Tosi päheet farkut 62/68cm
• Isille Happy Socks -sukkia, koska sukkia tulee kulumaan useampi pari vauvaa kannellessa pitkin torppaa
• Vauva, omistajan opa -kirja
• Kortti, johon kirjoitin mm. "Susta tulee isi! Oletko valmis?"

Lisäisin näin jälkikäteen pakkaukseen vielä jonkun lelun tai helistimen, korvatulppia, pikkupullon tms. Suklaatakin, mutta todennäköisempää olisi, että se päätyy kuitenkin minun syötäväksi. Toki tennarit ja nahkatakki olisi myös ollut kovia juttuja, mutta kun siitä koosta on vaikea tässä vaiheessa sanoa mitään ja talvea kohti ollaan menossa. Olisin lisännyt pakettiin myös keikkaliput Mötörheadiin, joka on Helsingissä 6.12. mutta isäntä ehti ostaa sen itse, ennen kuin olin punonut juontani loppuun.

Ja kun näitä "mitä vielä olisin lisännyt"-asioita tässä listailen, niin tuleehan niitä ideoita koko ajan lisää.. Peltorit.. No, ehkä täytyy toteuttaa keväällä isä-poika-paketti kesän festareille ;)

Eli kaiken kaikkiaan, tämä paketti jäi omasta mielestäni vähän vajaaksi, mutta tulipa tehtyä tässäkin väsymyksen määrässä. Huomenna neuvolaan ja ehkäpä jo tällä viikolla alkaa kuulua työmiesten kolkuttelua kylppäristä.

Mukavaa viikkoa! 

Pesänrakennusviettiä?

Pitkään, monta vuotta suorastaaan, on ollut mietinnässä wc-kylpyhuoneen uusiminen. Se ei ole missään vaiheessa ollut silmälle miellyttävä, mutta sen kanssa on eletty ja pärjätty. Aina projektin aloittaminen vain on jotenkin siirtynyt, kun on ollut parempiakin asioita, mihin rahansa laittaa.. kuten vaikka matkailuun. 

No nyt ei ihan hetkeen olla isolla budjetilla matkustelemassa, joten kylppäriremppa sai tuulta alleen. Liekö tämä remontin reipastahtinen aloitus myös jotain pesänrakennusviettiä? On nimittäin tämän remonttiprojektin ohella tullut puunattua, "laitettua valmiiksi" ja järjesteltyä montaa muutakin kohtaa kodista. Kaapit puhdistuu ja järjestyy yksi toisensa jälkeen ja huoneista lähtee vanha kiertoon ja uutta ja käytännöllisempää ilmestyy tilalle. 

Tätä kaikkea tehdään ajatuksella, että on sitten vauvalle kaikki valmiina.. Aivan kuin hän heti kotiin tultuaan katselisi arvostelevasti millaiset verhot meillä on ja miten kylppärin suihkunurkka on likainen. :D Ja aivan kuin meidän toimintakykymme lakkaisi kokonaan vauvan synnyttyä, ettei näitä asioita voisi myös hänen tultuaan tehdä. :D

Mutta tehdään nyt kuitenkin. Entinen kylppäri-wc oli kutakuinkin näin kammottava:

Olen visioinut uutta kylppäriä ajattomaksi, joka olisi näppärä pitää puhtaana ja sisustaa mieleisekseen helposti. 
Eli kaakelina simppelit värit, ja kalusteilla lisää säilytystilaa.

Kaakelikuvat Kodinterran sivuilta
Kylppärikuva googlen kuvahaulla "harmaa kylpyhuone"

Kuva: Suihkunurkka

Kiinteän, todella ikävällä tavalla likaa itseensä keräävän suihkunurkan tilalle tulisi kaarevat, kääntyvät suihkuseinät. Suihkun taakse tehostemosaiikkia. Värimaailma simppeli musta-valko-harmaa.

Kalusteiden kohdalla olen pohtinut selkeitä ja toimivia ratkaisuja. Kaappitilaa tulisi olla riittävästi useamman henkilön tarpeisiin.

Kuva koottu ikea.fi ja ikea.se sivujen Lillågen-sarjan kuvista.

Näistä ideioista lähdetään liikkeelle, katsotaan mitä saamme aikaan.

1.8.2015

Juhlapäivä. Kuinka se sujui ja mitä tapahtui.

Heräsin aikaisin, seitsemältä aamulla. En ollut nukkunut juuri lainkaan, enkä edellisenäkään yönä, sillä en löytänyt vatsan kanssa mukavaa asentoa sitten millään. Vatsassa alkoi bileet joka kerta kun löysin asennon, johon saattaisin nukahtaa. AAARGH! Ihana lapsi, että ilmoittelee olemassa olostaan, ettei äidin tarvitse olla huolissaan, onko hänellä kaikki hyvin. Mutta miksi juuri silloin, kun äidin pitäisi saada levätä.. Osaksi saatoin kyllä valvoskella myös jännityksen takia.

Runsaan aamupalan jälkeen suuntasimme kaasoni ja anoppini kanssa kampaukseen ja meikkiin. Siellä menikin kolme tuntia. Palatessa unohtui hakea häärisukin kukkakaupasta. Onneksi kaason puoliso, herra joka paikan höylä, astui apuun tässäkin asiassa. Korvaamaton apu oli hän. Suosittelen lämpimästi kaikille häitään suunnitteleville ottamaan vielä yhden varahenkilön kaasojen ja bestmanien lisäksi. Sellaisen henkilön, jolla ei ole mitään selkeää tehtävää juhlapäivänä, mutta joka on valmis tekemään mitä vain pyydetään. Söimme salaattilounaan, jonka oli puolestaan rouva joka paikan höylä, bestmanin vaimo, meille valmistanut :) Puettiin päälle ja sitten lähdimme museon pihalle valokuvaukseen.

Kuvauksesta suoraan kirkkoon. Ennen kirkkoa jännitti.. olo oli niin tyhmä, että tähän piti ryhtyä uudelleen. Miksi sitä jännittää jo toista vuotta peräkkäin samaa asiaa. Mutta itse kirkko meni hyvin. Paitsi, että alttarilla minulta tipahti irtoripsitupsu näkökenttään kiikkumaan :D yritin sitä aikani itse irrottaa, kaverit penkissä olivat jo katselleet, että itken. En saanut ripseä millään lähtemään ja miehenikin huomasi tämän. Lopulta hän nyppäsi ripsitupsun silmältäni ja ojensi ystävällisesti tupsun minulle. :D Alttarilla seistessä minulla meinasi myös jalka alkaa puutumaan. Anoppi oli katsonut jalan heilutustani, että nyt se pyörtyy.. Onneksi sain jalan asettumaan.

Kirkko ohi ja tunne, kuin pahin olisi takana. Voittaja fiilis. Enää ikinä minun ei tarvitse astella alttarille! Tätä fiilistä tunnelmoidessa astelimme hääautollemme, mustaan Cadillaciin. Se oli hillitysti valkoisilla ruusukkeilla koristeltu ja takaikkunassa oli sydän, jossa teksti "Since 2004". Juhlapaikan luona otimme vielä muutaman kuvan, jossa poseeraamme auton kanssa.

Vieraat tulivat, onnittelivat ja kävivät kaasojen ja bestmanien ohjaamina omille paikoilleen juhlasaliin. Salissa pyöritettiin häävideomme vuoden takaa. Taisi siellä jokunen naurahtaakin kun mokailimme :D Videon jälkeen lähti soimaan biisi, jossa sanotaan "what happens in Vegas, stays in Vegas" ja tämän tahtiin jamitimme saliin ja omalle paikallemme. Hieman huumoria heti kärkeen, että väelle käy selväksi, ettei täällä tarvii pönöttää. Isäni piti pienen maljapuheen, jonka jälkeen eräs rempseä vieraamme julisti koko seurakunnalle juhlarauhan kainuunmurteella.

Kaasot ja bestmanit esittäytyivät ja kävivät vielä läpi muutaman käytännön asian. Kokki kertoi mitä on tarjolla ja pääsimme syömään. Syönnin päälle appiukkoni piti puheen. Niitä vitsejä kuunteli niin mielellään, että 20minuuttia meni ihan huomaamatta.

Kahvittelun päälle kaasot ja bestmanit pitivät puheita. 

Häätanssi ei mennyt ihan kuin oli suunniteltu, mutta vedimme sen kuitenkin kunniakkaasti loppuun.. hieman ehkä nauratti askelmokat.

Näkymä juhlapaikan terassilta.
Sää oli ankeaan kainuu-teemaan sopiva.

Open stage veti porukkaa ja bileet olivat hyvät. Jengi veti yllättävän täysillä tehoilla myös minun ja mieheni suunnitteleman yllätysnumeron. Aloitimme muka pitämään kaasoille ja bestmaneille kiitospuhetta, joka vaihtuikin sujuvasti takaisin annoksi polttareista. Tehtävänä heillä oli letkajenkan tahtiin kerätä polttariporukat kasaan. Kun letkajenkka päättyi ja ihmiset olivat rivissä tanssialattialla, täytyi vielä revitellä sutsisatsit. Kaikki lähtivät niin innolla mukaan, että oli lysti seurata vierestä. Pikku källi piristää aina :D tästä ei tiennyt kukaan etukäteen.

Ihmiset näyttivät viihtyvät musiikin ohella myös photo booth-sermillä hassutellen, katsellen joitain otoksia lapsuudestamme ja yhteisestä historiastamme sekä selaillen polttari- ja reissukuviamme. Terrassilta avautui mahtava kainuulainen järvimaisema, jota tupakkimiesten ohella kävivät monet muutkin ihastelemassa. Juoma virtasi tiskiltä sitä haluaville ja sinnikkäimmät jaksoivat valomerkkiin saakka.

Minun itseni täytyi luovuttaa noin puoli tuntia ennen valomerkkiä. Olin siihen mennessä kärsinyt jo ainakin kaksi tuntia kovasta närästyksestä, joka ei tahtonut helpottaa millään. Minua on vain muutaman kerran närästänyt hiukan raskauden aikana.. niin tokihan se kaikkein kovin närästys päätti iskeä sitten juuri juhlassa. Onneksi ei ollut pitkä matka lepäämään, sillä majoituimme samassa rakennuksessa olevassa hääsviitissä. Sviitissä odotti kaikkea ihanaa herkkua ja koristetta. Nukuin juhlan päälle todella hyvin kovasta närästyksestä huolimatta. Nukkuma-asento tosin oli lähes istualtaan muhkeiden tyynyjen seassa.

Seuraavana aamuna saimme aamiaisen huoneeseen tuotuna.