Tuosta kappaleesta tulikin mieleen Barcelona ja eräs kulmakuppila. Kuulin nimittäin tuon kappaleen ensimmäisen kerran siellä, euron oluen ääressä. Se oli ihana hetki, kylmä olut, oma mies hyvännäköisenä vastapäätä, auringon lasku, alku illan rento meininki kadulla äänineen ja tuoksuineen... voih.
Kohta on vuosi kulunut Barcelonan reissusta. Kamala kaipuu on jonnekin kaukomaille kokoajan. Suunnaton kaukokaipuuni on perinnöllinen vaiva, näin olemme isäni kanssa todenneet :)
Minnekään ei tässä kevään aikana kuitenkaan taida päästä, kun on lomat kortilla. Työ väsyttää ja olisin loman tarpeessa. Mutta ei niin ei, täytyy tyytyä vain haaveilemaan.
Tuon biisin myötä kerään voimia jaksaa työssä ja kaikessa muussakin sekä toivotan voimia kaikille muillekin.
MUTTA.. viimeistään marraskuussa ainakin lähden jonnekin juhlimaan synttäreitäni!
Tässä vielä muutama muisto kuvan muodossa Barcelonasta:
 |
 |
| Kunpa pääsisin pian taas katsomaan kaukaisuuteen jossain kaukaisuudessa.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro oma juttusi