Tämä ajatus on muhinut päässäni jo jonkin aikaa. Kaikki alkoi salakavalasti työpaikan muovinkierrätyksestä. Suhtauduin siihen alkuun samoin kuin mieheni tällä hetkellä.. kannattaako tuhlata vettä roskien pesemiseen. Sitten kuulin uutisen Turun saariston mikromuoveista, jotka valtaavat jo hengitysilmankin. Tapahtui osaltani herääminen todellisuuteen, että luonto ei kestä enää enempää. Nyt on tehtävä jotain! Mitä minä voin tehdä.
Aloin pohtimaan tarkemmin omia arjen valintojani. Sopivasti vuoden vaihtuessa, kaiken new year new me-höpinöiden keskellä pohdin tosissani omille juurilleni palaamista. Olinhan kuitenkin teininä vannoutunut luonnonsuojelija ja kasvissyöjä. Mihin olenkaan kadottanut tämän tärkeän osan itsestäni. Lupasin uudelle vuodelle väljästi "vähemmän lihaa, enemmän viiniä", mutta todellisuudessa tuo lause sisälsi paljon ekologista ajattelua, luonnon suojelua, eettisiä valintoja jne. Vyyhti alkoi paisua.
Takaraivossa raksutti myös muistutus omista allergioista. Tunnun altistuvan tämän tästä ties mille. Viimeisin raju allergiareaktio tuli hiusväristä. Ja näin syntyi päätös, että oman kehon rasittaminen turhilla kemikaaleilla saa nyt riittää. Olen päätynyt tutkimaan luonnonkosmetiikkavalikoimaa tarkemmin.
Lähtökohtana kaikelle on siis oma hyvinvointi ja luonto. Näitä kuunnellen olen lähtenyt kulkemaan tietä, jolta toivon ettei ole enää paluuta. Olen matkan alussa ja tästä haluan jatkossa kirjoittaa. Haluan pohtia uusia valintojani blogissa. Päädyin uuden blogin perustamisen sijaan jatkavani tätä samaa vanhaa, uudella sisällöllä. Jätän vanhat tekstit vielä, onhan siellä mm. edelleen paljon luettu suunympärysihottuman hoito. Jospa vanhasta sisällöstäkin olisi jollekin apua.
Kausiluontoista on tästä päivästä alkaen luomublogi. Luomun kutsu on kuultu ja siihen vastataan. Tästä alkaa tavallisen tallaajan parempien valintojen tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro oma juttusi