POD asiaa

Tämä on todellakin mun tunnelma, joka kerta kun katson peiliin.. 
Onko musta tullu rupisammakko? Koska tältä tämä kuontalo nyt näyttää:

Eikä siinä mitään että näyttää kamalalle, mutta kun on kaiken kukkuraksi kipeäkin!

Olen tutkinut nettiä, kysellyt tuttavilta ja jututtanut apteekin tätiä ja kosmetologia. Näiden kaikkien tuloksena on päädytty hoitamaan tuota perioraalidermatiittina. Ensioireiden ilmetessä menin sohimaan naamaani kortisonivoidetta, joka oli iso virhe. Siitähän tuo tuttavallisesti kutsuttu suunympärysihottuma innostui ja yltyi. Sitten apteekin kosmetologi suositteli Bepanthenin Anti-exemiä ja tämä oli taas huono juttu. Se auttoi yhden päivän ja piti kutinaa ja kuumotusta poissa, kunnes homma taas levisi käsiin.

Nyt toisen apteekin tätsky katsoi leukaani ja tuumasi, että tuo on tyypillinen perioraalidermatiitti (blogimaailmassa ja keskustelupalstoilla olen nähnyt tätä lyhennettävän PODina). Apteekista lähti tällä kertaa mukaan sinkkivoidetta. Lisäksi ostin marseillesaippuaa, jolla jossain sivustolla suositeltiin tuollaista naamaa pestävän. Joku oli myös kokeillut omenaviinietikkaa, joten hommasin sitäkin. Lääkäriltä täytyy varmaan hakea kuitenkin vielä antibioottikuuri, vaikka haluaisin viimeiseen asti välttää lääkkeitä.

Asiaan tarkemmin perehtyessäni olen huomannut, että tämä taitaa olla aika yleinen nykyään, sillä mm. Pupulandia-blogin Jenni ja IS-bloggaaja Ida Jokikunnas ovat kirjoittaneet saman vaivan kanssa taistelusta. Joku yhteys tähän ihottumaan ilmeisesti on e-pillereillä ja niiden lopettamisella ja joillain tietyillä kosmetiikkatuotteiden ainesosilla. Vaikea sanoa mistä tuo nyt tuli, mutta mielessä on kieltämättä käynyt luonnonkosmetiikkaan tarkemmin perehtyminen. 

Mutta, katsotaan miten tämä nyt lähtee paranemaan. Siihen saakka painan punaisen, kutisevan ja kuumottavan leukani rintaan ja lähden kohti seuraavaa vastoinkäymistä.

Päivitys syksyltä 2015:
Lue kuinka sain POD-oireeni kuriin kirjoituksestani POD ja sen hoito