Pala Texasia

Tällaisena synkkänä sunnuntai aamuna on kiva muistella kesän antia. Nyt palaan ajatuksissani Texasiin. Texas on ainoa osavaltio, jossa meidän aksentistamme heräsi paljon keskustelua ja myöhemmin selvinneestä suomalaisuudesta nousi suuri hämmästelyn aihe. Mukavimmat small talkit heitettiin juurikin Texasissa. 

Route 66 halkaisee vain hyvin pienen osa Texasin pohjoista kärkeä, osavaltiota olisi ollut tutkittavaksi vaikka kokonaiselle kolmelle viikolle, niin suuri se on. Vähintään joka toisella autoilijalla oli Dodge-merkkinen kiiltävä ja kromivanteinen suuri lava-auto.. olin taivaassa, sillä sellainen on oma unelmieni auto, mustana tietenkin.

Texasissa oli kuuma, mutta se kuumuus ei tuntunut lainkaan niin pahalta, kuin kosteassa Illinoisissa tai Missourissa. Kuumimmat oltavat oli Palo Duro Canjonilla, jota kutsutaan leikkisästi Texasin Grand Canjoniksi. Jos olisin käynyt Grand Canjonilla ensin, en olisi edes vaivautunut Palo Durolle.. sen verran laimea versio se oli. Mutta ennen Grand Canjonin näkemistä sekin tuntui jo valtavalta.

Amarillossa majoituimme Travelodge-nimisessä ketjumotellissa. Ketjulla on oma nallemaskotti, Sleepy. Pidin kovasti tuosta majoituspaikasta, ainut miinus oli, ettei siellä pystynyt pesemään pyykkiä. Kaikkein paras juttu Travelodgessa oli sen tarjoama ilmainen kuntosalin käyttömahdollisuus naapuri salilla.. joka oli mikäs muu kuin Ison Arskankin suosima Gold's Gym.

Kamalinta Texasissa oli ehdottomasti se "kuumin juttu", Cadillac Ranch. Joku päästään hieman pipi sai joskus idean kaivaa muutaman Cadillacin peltoon nokalleen ja siitä tuli hitti. Se on ainoa paikka, jossa saa luvallisesti spraymaalata. No siitäkös on turistit menneet sekaisin.. jokaisella (paitsi meillä) oli ainakin yksi maalipurkki ja piti suihkuttaa tyhjäksi.. ja jos ei jaksanut maalata autoja, jotka ovat aivan lahoamispisteessä niiden pinnalla olevan todella paksun maalikerroksen takia, niin sitten saattoi maalata vaikka jonkun onnettoman sinne unohtamaa kenkää tai vaikka ruohon typpäitä.. Ja mitä tapahtuikaan tyhjälle maalipurkille? No se heitettiin teitenkin pitkin peltoja! Purkkeja oli läjäpäin nakeltu sinne tänne. :O olin shokissa ja halusin pian pois.

Tämä on järkyttävää!

Jopa aikuisilla oli hullun kiilto silmissä ja maalipurkki kourassa.

Loppuun on pakko vielä kertoa vaikka tästä tuleekin kilometripostaus.. jo Chicagossa huomasin outoja kylttejä, jossa lehmät maalaa tekstiä "eat mor chikin". Amarillossa tämä selvisi, törmäsimme ostarilla useaan lehmään ja hämmästeltiin tätä, kunnes kuului radiosta mainos, että on joku ihmeen lehmäpäivä. Pitäisi pukeutua lehmäksi ja mennä jonnekkin ravintolaan, jotta saa jotain.. jne. Tämäkin selvisi meille, kun Panda expressin ja Chick-fil-A ketjun välillä hetken arvottuamme päädyimme ruokailemaan jälkimmäiseen. Lehmäpäivä oli nimittäin tuon pikaruokaketjun mainoskampanja. Ovella oli lehmäasuinen poika iloisesti tervehtimässä ja sisään lappoi mitä eriskummallisempia lehmäasu viritelmiä.. Vedimme kanamme nopeasti huiviin ja poistuimme vähin äänin tuon hullun myllyn keskeltä.

Yksi lehmä oli tosin ylitse muiden ja tästä pätkästä revittiin huumoria pitkään. Tämä on ehkä hieman nolo, mutta on ihan pakko jakaa :D tän myötä terkkuja kummipoikani äidille (ja hänen lapsilleen),  blogini uskolliselle lukijalle <3